Suomalainen kasvattaa tiikkiä tropiikissa – tekoja, ei paskanjauhamista

Olen kauan vastustanut sitä propagandaa, jota ympäristöaktistit levittävät, koska se on yleistävää ja estää kokonaiskuvan.

Maailmalla liikkunut, asunut ja työskennellyt Tapani Jussila yllätti minut kertomalla tiikkimetsästään Costa Ricassa.

Kuuntelin aikani, kunnes vakuutuin siitä, että tämä homma toimii. Annetaan Tapanille puheenvuoro =>

Tapani Jussila, olet opettaja ja matkaoppaiden tekijä. Kaupungilla kerrotaan, että olet tuonut Suomeen tänä syksynä kontillisen trooppista tiikkiä. Miksi?

          Aion yrittää myydä sitä. Tarjoan tiikkiä kohtuuhinnalla niille jotka haluavat teettää siitä hienoja tuotteita tai käyttää sitä aidosti kestävänä sisustusmateriaalina. Mukaan lukien itseni ja pari kaveriani.

Kuva

Miksi puuta ja miksi juuri tiikkiä?  Sehän on ulkomaista puuta, ja Suomessahan puuta jo on.

–          Kaiken siistin sisätyön ohella tuntuu siltä että olisi syytä tehdä jotain konkreettista ja hyödyllistä, ja sellaista joka kestää tiukan ekologisen syynin. Kyllähän Suomessa on puuta, mutta se kasvaa hitaasti. Metsämme on myös on parturoitu sotien jälkeen 60 vuoden aikana kohtalaisen perusteellisesti. Tiikki kasvaa tropiikissa, ja kasvunopeus on moninkertainen Suomeen verrattuna.

Mitä tiikki itse asiassa on?

–          Tiikki, latinalaiselta nimeltään tectona grandis, englanniksi teak, espanjaksi teca, on eräänlainen ”puulajien Rolls-Royce”, ominaisuuksiltaan ylivoimainen puulaji. Se on jykevää ja erittäin kestävää sekä lähes ainoa puulaji joka kestää kosteutta, jopa täysin käsittelemättömänä. Siksi se on erittäin haluttu materiaali laivoihin, veneisiin, kylpyhuoneisiin ja keittiöihin. Myös kestävimmät huonekalut tehdään tiikistä. Tiikki kasvaa maapallon trooppisella vyöhykkeellä ja on alun perin kotoisin Kaakkois-Aasiasta. Maineikkain tiikki maailmalla on ns. ”burmalainen”, joka itse asiassa kuitenkin on täsmälleen samaa tavaraa kuin mikä tahansa tectona grandis.

Parturoitko siis tropiikkia?

–          En. Minun tiikkini on peräisin metsitysalueelta Costa Ricasta, joka on perustettu 1990-luvulla eroosiomaalle. Sen perustaminen tukee Costa Rican valtion äärimmäisen ekologista linjaa, joka on mahdollistanut sen että peräti 35% maan pinta-alasta on suojeltua ja tarkoin vartioitua elämää kuhisevaa sademetsää. Omistan tontin tältä metsitysalueelta, joka on Costa Rican valtion ja kansainvälisten järjestöjen kuten Rainforest Alliancen tukema, ”vihreän kullan” alue.

Onko tiikilläsi siis virallinen FSC-sertifikaatti?

–          Kyllä.

Eikö metsän kaataminen kuitenkin lisää hiilidioksidipäästöjä ja aiheuta ilmastonmuutosta?

–          Yleensä metsän kaataminen kyllä tekee näin, varsinkin jos puhutaan tehometsätaloudesta ja massajalostuksesta, ja varsinkin maapallon hidaskasvuisista kylmistä vyöhykkeistä kuten Suomi. Tiikkiplantaasin suhteen näin ei ole, vaan hiilibalanssi on positiivinen. Oma tiikkini on kasvanut 22 vuotta ja toiminut koko ajan hiilinieluna. Kaadettuna siitä valmistetaan kestäviä ja kosteutta hylkiviä arvokkaita erikoistuotteita ja sisustusta usein käsityönä, mikä tarkoittaa sitä että hiili pysyy sitoutuneena puuhun eikä palaa ilmakehään kuten vähemmän kestävälle halvemmalle puulle käy. Lisäksi maa jolla tiikkini kasvaa, on aina välillä jonkin aikaa poissa talouskäytöstä trooppisen kasvillisuuden armoilla, mikä Costa Ricassa tarkoittaa äärimmäisen tehokasta vihreätä hiilinielua.

Miten alun perin lähdit mukaan tähän pitkään projektiin?

–          Olin Nicaraguassa töissä opettajana vuosina 1992–94 ja sieltä kävin usein lomalla Costa Ricassa, joka teki vaikutuksen hyvin hoidettuna luonnonmukaisena maana. Ostin maatilkun alueelta jossa panostettiin tiikin ja muutaman muun puulajin viljelyyn.

Miten maatilkkuasi on hoidettu nämä parikymmentä vuotta?

–          Ostodiiliin sisältyivät istutus, taimien harvennus ja viljelyksen perusylläpito 18 vuoden ajan. Samalla alueella on paljon tontteja ja sama firma hoitaa koko aluetta. Naapurinani on eurooppalaisten vakuutusyhtiöiden omistamia tontteja – ehkä siis haastattelijankin eläke on siellä kiinni.

Kuva

Tiikkimetsä vuonna 2004

–          Olen itse käynyt 20 vuoden aikana muutaman kerran katsomassa tonttia, ja pyytänyt myös yhtä Costa Ricassa vieraillutta kaveriani käymään tarkistamassa tilanteen. Minulla on myös yksi costaricalainen riippumaton luottomies joka on myös seurannut tilannetta. Latinalaisen Amerikan maiden yritysten kanssa on omat kommunikointihaasteensa, mutta luottamus puolin ja toisin kasvoi vuosien mittaan. Hoito loppui pari vuotta sitten, kun ajateltiin että puut olivat tarpeeksi isoja pitääkseen aluskasvillisuuden kurissa. Sadonkorjuu tehtiin tänä vuonna 2013.

Kuva

Alue näytti lähes viidakolta vuoden 2013 alussa

Miten järjestit puiden kaatamisen ja jatkotoimet?

–          Se oli melkoinen seikkailu. Menin itse Costa Ricaan alkuvuonna 2013 ja olin varannut aikaa kuukauden. Paikallisen luottomieheni kanssa etsimme sopivan metsuriporukan, kuljetusfirman ja sahan. Tärkeä päätös oli se jätetäänkö puut rungoiksi vai sahataanko ne johonkin muotoon. Päädyimme sahaamaan ne lankuiksi. Ennen urakan aloittamista jouduimme asioimaan runsaasti eri virastoissa laittamassa paperit kuntoon, jotta asiat sujuisivat laillisesti eikä sheriffi pysäyttäisi prosessia. Koko juttu meinasi kariutua siihen että omistajan tiedoissa oli 1990-luvulta peräisin oleva passinnumeroni eikä pääkaupungissa oleva metsävirasto uskonut että minä nykyisellä passillani olisin oikea omistaja. Jouduttiin ottamaan yhteyttä lähimpään Suomen suurlähetystöön, joka sijaitsee Nicaraguassa ja lopulta myös Bjarne Kvistiin, Suomen kunniavarakonsuliin Costa Ricassa, joka ystävällisesti laati pelastavan dokumentin.

Kuva

–          Yhtenä riskitekijänä oli sää ja mahdolliset sateet, mutta meillä oli onnea, metsätiet pysyivät hyvässä kunnossa. Meillä oli muutenkin onnea, koska kaikki mukana olleet yrittäjät ja työmiehet olivat luotettavia ja ahkeria. Aikataulut pystyttiin pitämään, puut saatiin sahattua lankuiksi ja ne jätettiin turvalliseen paikkaan kuivamaan.

Kuva

Miten tiikin kuljetus Suomeen sujui ja jouduitko käyttämään myrkytyksiä?

–          Normaali konttikuljetus, käytin suomalaista agenttia. Kielsin myrkkyjen käytön Costa Rican päässä, koska niitä ei Suomi eikä EU vaatinut. Hyvässä kunnossa saapui tavara ja lastia oli mukava purkaa kun se on täysin luomua.

Monissa trooppisissa maissahan hakataan sademetsiä säälimättömästi ja tuhotaan ”maapallon keuhkoja”. Onko Costa Rica siis jotenkin erilainen maa? 

–          Kyllä. Costa Rican tiukka, lähes ekofasistinen metsien ja kansallispuistojen valvonta on mahdollistanut sen että kolmasosa maasta on säilynyt luonnontilassa, mikä on todellinen ihme tässä luonnonvaroja ahnehtivassa maailmassamme.  Monet trooppiset maat ovat todellakin tuhonneet luonnonvaraiset alueensa ja autioittaneet metsänsä. Costa Ricassa ei esimerkiksi voi puukuormaa kuljettaa ilman virastojen lupia, omistustodistuksia ja pinoa muita papereita – poliisi tarkastaa kuormia ja jos ei kaikkia papereita ole, kuorma ja auto takavarikoidaan. Maassa on todella sisäistetty luonnonmukainen näkökulma käytännön tasollakin.

Aiotko itse tehdä tiikistäsi jotain?

–          Kyllä. Neuvottelen parhaillaan puusepän kanssa tarkoituksena tehdä kylpyhuoneeseeni ikkunankehykset, ammeen reunukset ja kaappi, sekä keittiööni tiskipöytätaso ja toinen pöytätaso. Jännittävä projekti! Ehkä myös itse sahailen ja höyläilen siitä jotain, kunnioittaen Norssin veistonopettajani ”Paven” eli Oma-Martti Paavolaisen oppeja.

Mitä ajattelet tällaisen toiminnan tulevaisuudesta?

–          Tiikkilastini on vasta saapunut, joten en osaa sanoa vielä mitään toiminnan kaupallisesta järkevyydestä. Ekologisessa mielessä toiminta on järkevää, ja antaa mallin kenelle tahansa lähteä mukaan trooppiseen metsitystoimintaan ja siten omalta osaltaan lisätä autioituvan planeettamme elävää vihreää pintaa. Olen nyt saanut kokemusta koko ketjun organisoimisesta, ja on jopa mahdollista että laajennan lähivuosina toimintaani siten että suomalainen yritykseni rupeaa organisoimaan kestävän kehityksen tiikkikauppaa maailmanlaajuisesti. Olen lähettänyt omasta kuormastani näytekappaleita esimerkiksi Japaniin, jossa niiden laatu tutkitaan tarkkaan. Sain sieltä jo kehuvia kommentteja: jotkut japanilaisten laboratorioiden tutkijat luulivat että näytteeni olivat harvinaisen hyviä valikoituja paloja, vaikka ne olivat tyypillisiä lastini lankkuja.

Minne pitää ottaa yhteyttä jos haluaa sinulta tiikkiä?

–          Puhelinnumeroni on 09-6948552 ja sähköpostini tapani.jussila@kanki.fi

Mainokset

1 kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

One response to “Suomalainen kasvattaa tiikkiä tropiikissa – tekoja, ei paskanjauhamista

  1. Eräs Isä

    Nice. Ei fanaattista puunhalausta eikä vaahtosuista ahneutta, vaan kestävää kehitystä. Järkeenkäypää ekologiaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s