Miksi Le Pen on oikeassa? Hesari vs. kaasukammiot

Ennen kuin aloitan, saanen sanoa jotakin yleistä.

Fakta eli tosiasia on jotakin sellaista, joka on oikeasti tapahtunut. Tosiasia eli fakta on siis se mitä oikeasti on olemassa tai tapahtunut, vaikka sitä ei lukisi kirjoissa ja kansissa. Sille ei välttämättä löydy silminnäkijää tai todistajaa, eikä sitä ehkä voi googlettaa tai se ei ole Wikipediassa.

Tosiasia eli fakta on silti totta, vaikka se ei olisikaan kirjattuna missään.

Tosiasioiden eli faktojen rinnalla kulkee tarinoita, joiden yleisesti uskotaan olevan totta, vaikka ne eivät olekaan. Esimerkiksi lausahdus ”Voittaja kirjoittaa historian” selittää aika paljon sitä, mitä’ tarinoita meille syötetään: ne ovat osa sotatapahtumia, ja niillä yritetään demonisoida alistettu sodan osapuoli ja valkopestä alistava sodan osapuoli. Siis Venäjä/Neuvostoliitto, USA ja Britannia mielellään unohtavat kaikki omat rikoksensa ihmisyyttä vastaan, ja korostavat Saksan, Italian ja Japanin tekoja, tehden niistä ”rikoksia” ihmisyyttä vastaan.

Tämä on täysin normaalia ja monet eivät välitä lainkaan siitä, että meille kerrotaan lähtökohtaisesti valheita tai liioittelua tai vähättelyä.

Näiden tarinoiden kanssa on ristiriidassa juuri totuus, siis tosiasiat eli faktat. Meillä on yksi ihmiselämä aikaa reagoida tähän kaikkeen, joko hyväksymme kaiken valheellisen propagandan, tai lähdemme etsimään niitä tosiasioita eli faktoja.

Uskonnot ovat yksi esimerkki siitä, kuinka ihminen voi elää elämänsä silkan valheiden verkon sisällä. Hän kuvittelee todeksi sen, minä oman uskonnon papit ja saarnamiehet väittävät, melkeinpä uskonnosta riippumatta.

Kiihkonationalistinen suurvalta, vaikkapa Venäjä tai USA tai Kiina, voi onnistua sumuttamaan omat kansalaisensa uskomaan todeksi sen, miten imperiumi selittää oikeutuksensa vieraiden kansojen ja heimojen alistukseen. Valhetta, mutta niin helppo uskoa.

En ole Holocaustin asiantuntija eikä se ole minulle kynnyskysymys. Mutta asia on kiinnostava ja sen liepeillä tapahtuva propagandasota on äärimmäisen kiinnostava ilmiö, ja siksi joskus puutun siihen. Nyt tarkastelussa on äskettäinen Helsingin Sanomain, Stadin Pravdan, heitto.

Se on kuvattuna alla:

lepen

Jyrkkä lausunto.

Toinen maailmansota. Kaasukammiot.

Mielestäni HS on tässä asiassa väärässä ja Le Pen on oikeassa.

Toisen maailmansodan tärkeimpiä asioita oli Saksan hyökkäyssota itään ja länteen, Neuvostoliiton hyökkäyssodat länteen, Japanin hyökkäyssodat Kaakkois-Aasiaan, Britannian ja USA:n sotatoimet. Nuo ovat paljon enemmän kuin ”yksityiskohtia”.

Kaasukammiot olivat pelkkä yksityiskohta, joka ei erityisesti korreloi sotatapahtumien kanssa.

Suuria sotatapahtumia olivat Puolan jako (Saksa ja Neuvostoliitto), Talvisota, Barbarossa eli Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon, Saksan valloitukset lännessä, Neuvostoliiton miehitykset idässä. Suuria tapahtumia olivat Britannian valloitukset Afrikassa, Japanin miehitys Kaakkois-Aasiassa, Pearl Harbour, USA:n liittyminen sotaan, Lontoon pommitukset, Dresdenin pommitukset, Tali-Ihantalan taistelut, ”kilpajuoksu Berliiniin”, kaikki nuo ovat toisen maailmansodan isoja otsikoita.

On totta, että sotien jälkeisessä propagandassa ja etenkin Hollywoodin tarinankerronnassa juutalaisten vainoaminen on noussut hallitsevaan asemaan. Ehkä mistään muusta ei Hollywood olekaan jaksanut paasata kuin Holocaustista. Mutta Hollywood on pelle, jos verrataan vakavasti otettavaan historiankirjoitukseen.

Mutta mikä sitten Holocaustissa on enemmän kuin ”yksityiskohta”?

Juutalaisvainot ovat tosiasia. Juutalaisvainoja on ollut eri puolilla Eurooppaa, ja modernin aikakauden juutalaisvainot aloitti Venäjä vuonna 1881. Niitä kutsuttiin pogromeiksi, ja niiden on sanottu edistäneen Venäjän bolshevikkivallankumousta, kun juutalaiset halusivat irtautua kärsimistään vainoista.

Theodor Hertzlin kirja ”Juutalaisvaltio” puolestaan paljastaa, että sanonta ”Juden raus” kaikui Berliinissä jo 1800-luvulla. Se ei siis mitenkään ollut natsien keksintö, vaan sillä on pitkät perinteet.

Juutalaisia on siten vainottu ilman natsejakin ja ilman toista maailmansotaa.

Sinänsä Le Pen on oikealla asialla, että Holocaust liitetään toisen maailmansodan, eli 1940-luvun tapahtumiin. Sen sijaan 1930-luvulla ihmisiä murhattiin liukuhihnamaisesti lähinnä Neuvostoliitossa, jo 1932-33, ennen kuin natsit olivat vielä nousseet valtaan, NL ehti tapattaa jopa 6 miljoonaa ukrainalaista. Kansanmurhan nimi on Holodomor. Vielä 1937-38 kuoli jopa miljoonia neuvostokansalaisia, myös juutalaisia, massamurhissa, joille on annettu sopiva nimi ”Stalinin terrori” tai ”Bolshoj terror” eli ”suuri terrori”.

Hesari siis antaa ymmärtää, että kaasukammiot olisivat toisen maailmansodan tärkeä, ellei peräti tärkein, nimittäjä. Tämä on tietysti silkkaa hölynpölyä eikä sillä ole mitään tekemistä todellisuuden eli tosiasioiden eli faktojen kanssa.

Kun juutalaisvainot 1940-luvulla otetaan tarkasteluun tapahtuma tapahtumalta, voidaan löytää näitä varmasti tapahtuneita linjauksia:

1) Saksassa ja muualla juutalaisia suljettiin työleireille ja/tai ghettoihin tekemään työtä. Tämä on koko sodan ajan päälinjaus. Pohjoisessa Riika oli yksi tärkeä keskus, minne tuotiin juutalaisia tuhansittain Saksasta ja mm. Auschwitzistä. Kuvasta puuttuivat kaasukammiot. Kaikki Saksan keskitysleirit ja mm. Tsekkoslovakian Theresienstadt tunnustetaan työleireiksi. Niissä ei ollut kaasukammioita eikä niissä massamurhattu. Ne eivät olleet eksterminaatioleirejä.

2) Työkyvyttömät juutalaiset usein tapettiin ampumalla. Tästä on todisteita eri puolilta Eurooppaa, muun muassa Baltiasta ja Romaniasta. Budapest toimi juutalaisten turvasatamana aina vuoteen 1944, eli 11 vuotta natsien valtaannousun jälkeenkin ”aseveli” Unkari suojeli juutalaisia pääkaupungissaan, eikä ollut sanaakaan kaasukammioista. Unkarissa paikallinen natsipuolue tappoi juutalaisia, ja lyhytaikaisen gheton (noin 2 kk) aikana juutalaisia kuoli pakkasiin, ja heidät on haudattuna Dohány-syngagoogan pihalle. Hautakivet ovat siellä tänäkin päivänä.

Nämä kaksi linjausta ovat hieman enemmän kuin toisen maailmansodan yksityiskohtia, mutta jäljelle jää Auschwitz-Birkenau. Ja edelleen tässä tarkastellaan tosiasioita eli faktoja, ei mitään tarinoita tai huuhaapelleilyä.

A-B-keskitysleiri on debatin kohde, ja vain  lukemalla erilaisia analyysejä voi päästä kokonaiskuvan äärelle. Ensisijaisesti Auschwitz oli tietysti työleiri, teemana ”Arbeit macht frei”. Leiriä myös valvottiin sodan aikana, vaikka jotkut väittävät että raportit olivat lavastettuja tai niissä ei kerrottu ”koko totuutta”. No, ei tietenkään, mutta mikä se ”koko totuus” sitten on?

Hesarin mukaan ”koko totuus” on se, että kaasukammiot olivat Auschwitz-Birkenaun tärkein ilmiö ja että ne leimaisivat ei pelkästään keskitysleiriä vaan koko natsi-Saksan olemusta eikä pelkästään sitä vaan koko toista maailmansotaa.

Alkaako jo selkiintyä?

Tosiasia on kuitenkin se, että on mahdotonta löytää kirjallista mainintaa, siis todisteaineistoa siitä, että kaasukammiot olisivat olleet millään tavalla tai missään mielessä edes saksalaisessa kontekstissa mikään juttu.

Kaasukammioiden kanssa toinen vastaava ilmiö ovat ”polttouunit”, ja niistä löytyy yksi maininta, Romaniasta. Raportin mukaan romanialaiset olivat murhanneet rasistisessa kiihkossaan Romanian-juutalaisia. Saksalaiset tulevat kuvaan mukaan kritisoimalla, että ruumiita ei oltu hävitetty asianmukaisesti polttamalla, vaan ruumiiden annettiin levittää tauteja.

Kaasukammioiden tarina, siis tarina, on kumottu asiantuntijoiden lausunnoilla. Tietysti voi olla, että asiantuntijat eivät puhu totta, mutta pointti on siis se, että Zyklon-B ei olisi käyttökelpoinen ollenkaan siinä käytössä mitä meille on kerrottu.

Jos siis asia on kiistanalainen, eikä kaasukammiot esiinny missään sodan aikaisessa dokumentissa eikä niitä siis esiinny lainkaan koko sodan ajan kirjallisuudessa, miksi ne siis olisivat mitään muuta kuin ”yksityiskohta” toisen maailmansodan tapahtumissa.

Se, että kaasukammiot nostettiin sotien jälkeen Hollywood-elokuviin tärkeään asemaan, ei puolestaan todista yhtään mitään toisen maailmansodan autenttisista sotahistoriallisista tapahtumista.

Jos vaikkapa Hollywood tekee elokuvia Prinsessa Ruususesta, ei se tee Prinsessa Ruususesta historiallista hahmoa.

Tämän kiistan hävisi siis Helsingin Pravda ja voitti Jean-Marie Le Pen.

Kaasukammiot ovat vain yksityiskohta toisen maailmansodan historiallisessa kontekstissa.

Mainokset

1 kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

One response to “Miksi Le Pen on oikeassa? Hesari vs. kaasukammiot

  1. samppa

    juutalaisvainot alkoivat 1881 sen jalkeen kun juutalaiset olivat murhanneet
    alexanteri 2, josta juutalaisen lenin vanhempi veli teloitettiin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s