Kroatia ei heiluttele natsikortteja

Miten erilainen todellisuus onkaan Suomen ulkopuolella!

Otetaan esimerkiksi Kroatia. Kroatia on viikko sitten muistellut omia kärsimyksiään, pistänyt punaiset hautakynttilät palamaan kaikkiassa maassa ja lanseerannut uuden kansanäänestysaloitteen.

Suomen media ei nähtävästi ole puhunut aiheesta mitään, joten avataanpa hieman asiaa.

* * *

Istuin laivassa 18.11.2013 ja huomasin, että koko paikallisväestö (turistejahan ei liiku enää marraskuussa Kroatiassa) istui silmät liimautuneena televisioon, jossa näytettiin suoraa lähetystä jostakin.

Vukovar

Tsekkasin nopeasti matkaopaskirjan tiedot, ja kävi ilmi, että 18.11.1991 serbialaiset hyökkäsivät Vukovarissa, murhasivat joukon ihmisiä ja miehittivät kaupunkia aina jonnekin vuoden 1998 tienoille, jolloin YK palautti Vukovarin Kroatialle.

Ihailin sitä, että kroatialaiset osaavat surra  omaa suruaan, eivätkä transferoi omaa suruaan johonkin muualle, kuten Suomessa tehdään.

kokokroatiaitkeeeDubrovnikin Vukovarska-katua reunustivat punaiset hautakynttilät, kuten kaikkialla maassa, eikä pelkästään Vukovarska-kaduilla vaan myös maanteiden varsilla.

Kroatia elää kiinni omassa todellisuudessa, surren omia uhrejaan.

Kontrasti Suomeen on hurja. Me emme muistele Elisenvaaran siviiliuhreja, naisia ja lapsia, jotka venäläiset ilmapommittajat surmasivat 15 minuutissa kesällä 1944. Yli sata suomalaista pakolaista kuoli varttitunnissa, mutta useimmat suomalaiset eivät ole edes kuulleet koko tapauksesta.

sanomalehti

”Vukovar ikuisesti” julistaa kroatialaisen sanomalehden erikoiskansi, jonka voi irrottaa myös vuosikalenteriksi.

Kansallinen suru on siten jokaisen mielessä koko vuoden, ja eittämättä sama toteutuu jälleen 18.11.2014, kun tapahtumasta tulee 23 vuotta täyteen.

Kroatialla on myös muita syitä muistella menneitä, ja joka vuosi muistellaan omia vaiheita historiassa.

Suomi ei tee niin.

herojKun 18.11. päivän muistelut ovat ohi, lehdet edelleen käsittelevät asiaa etusivullaan, ja satunnainen kahvila satunnaisessa kroatialaisessa saaressa muistelee omia sankareitaan.

Suomi ei uskalla.

vukovar_refSamaan aikaan Kroatia pyrkii edistämään demokraattista prosessia ja kehottaa ihmisiä allekirjoittamaan vaatimuksen kansanäänestyksestä.

Se tekisi Vukovarista yksikielisen kaupungin, eli serbankieliset kyltit kiellettäisiin demokraattisen prosessin kautta.

Minulla ei ole valokuvaa Vukovarista mutta oheinen kuva ilmaisee täsmälleen sen, mistä on kyse Vukovarissa. Kuva on Bosnian alueelta.

kieliriitaSerbian kieli ei ole suosiossa.

Kyse on oikeastaan samasta asiasta kuin Latvian taannoinen kieliäänestys – kansanäänestys – jonka nojalla Latvia pysyy yksikielisenä, maapallon ainoana alueena, jossa latvia on ainoa kieli. Venäjän kieli menetti mahdollisuutensa nousta latvian kielen rinnalle.

Venäjän kieli on imperialismin symboli Latviassa. Jos venäjä olisi tasavertaisessa asemassa, silloin imperialismi olisi tasavertaisessa asemassa taistelemassa pienen kansan olemassaoloa vastaan.

Serbia valtakuntana symbolisoi samaa Balkanilla, koska Serbian alueella oli Jugoslavian pääkaupunki, ja pakkoliitosta irtautuneita uusia valtioita, kuten Kroatiaa, pommittivat nimenomaan ”Jugoslavian joukot” eli käytännössä serbialaiset.

Jos Suomen kaltainen selkärangaton vasallivaltio sekaantuisi Kroatian sisäisiin asioihin (mitä en toivo), Suomi varmaankin selittäisi, kuinka ”vähemmistöjä pitää suojella blaa blaa blaa” vaikka imperialistiset vähemmistöt ovat aina alistaneet enemmistöä.

Miten niin? Otetaan vaikkapa Etelä-Afrikka ja sana ”apartheid”. Soittaako kelloa? Britannian maailmanvalta tarkoitti sitä, että valta oli aina englantilaisilla, aseistetuilla ja kuningattaren (tai kuninkaan) rahoittamilla ja pönkittämillä imperialisteilla, ja Intian, Kenian, Australian ja Kanadan alkuperäisväestö oli alistettu. Joissakin tapauksissa, kuten Australian, Kanadan ja Uuden Seelannin (ja myös USA:n) tapauksissa, alkuperäisväestöstä tuli myös vähemmistö. Latvia oli saman uhan alla vain muutama vuosikymmen sitten!

Tai Ranskan, Hollannin, Belgian, Espanjan ja Portugalin siirtomaavalta, joka yhdessä Venäjän ja Britannian kanssa kattoi aikanaan melkein koko maapallon pinta-alan, oli aina vähemmistön vallassa, ja enemmistö oli alistettuina.

Tätä on imperialismi, se on aina vähemmistön valtaa. Suomessa ei ymmärretä tästä mitään.

Argentiinassa vähemmistönä oli aluksi espanjalaiset. Kun aikaa kului, vähemmistöstä tuli enemmistö, ja kun alkuperäisväestö eksterminoitiin viimeiseen naiseen, lapseen ja vanhukseen, oli ”vähemmistö” valloittanut 100% koko pinta-alasta.

Imperialistisen valtion kansalaisten muodostama ”vähemmistö” toisessa, pienessä kansallisvaltiossa on nimeltään ”viides kolonna”. Se ajaa imperialistisen valtion etua, ja rapauttaa enemmistön hallitsemaa kansallisvaltiota, ja avaa tien imperialistisen valtion tulevalle miehitykselle. Ja se miehitys voi olla myös muutakin kuin sotilaallinen!

Viipuri ja 1940. Natsien ja Neuvostoliiton sopimus: ”Suomi kuuluu Neuvostoliitolle”. Enemmistö, eli Viipurin suomalaiset, olivat viimeiseen mieheen, naiseen, lapseen ja vanhukseen, poissa, täydellinen etninen puhdistus.

Eikä Suomi muistele asiaa mitenkään.

Suomi heiluttelee natsikortteja. Saksa vielä pahemmin.

kansanaanestysAllekirjoitusten keräyskioski Kroatiassa. Vain kroatialaiset saavat vaatia kansanäänestystä.

Kansanäänestykseen vaaditaan 450.000 allekirjoitusta, aikaa on joulukuun ensimmäiseen päivään saakka.

Lopputulos jää nähtäväksi.

* * *

Kroatian esimerkki herättää paljon kysymyksiä. Kun Suomen pahamaineinen valtamedia mainitsee Kroatian, se yleensä kitisee jostakin yhdestä upseerista, jota ei kohdella juuri sillä tavalla kuin uusimperialistinen EU vaatisi. Tai siitä, että Kroatia oli joskus 70 vuotta sitten kallellaan johonkin suuntaan.

Holo_dubbisApropos 70 vuotta sitten…

Dubrovnikissa oli parhaimmillaan 300 juutalaista, nyt heitä on 45 henkeä. Paikallinen juutalaismuseo on listannut vuosina 1941-44 kuolleet juutalaisia. Listassa on 27 nimeä.

Se on siis neljän vuoden ajalta kuolleet juutalaiset, eli keskimäärin yksi kuollut kahdessa kuukaudessa. Pitäisikö natsikorttia heiluttaa, vai esimerkiksi muistaa Vukovarin tapaus, jossa kuoli enemmän, tai Elisenvaaran pommitukset, joissa kuoli 15 minuutissa yli sata suomalaista, suurin osa pakolaisnaisia tai -lapsia?

Ei, koska natsikortti.

Suomi on kyykyssä, ja Suomi tottelee niitä valtoja, jotka syyllistyivät muun muassa seuraaviin rikoksiin ihmisyyttä vastaan:

– Holodomor, 6 miljoonaa kuollutta, 1932-33, ennen natsien valtaannousua.

– Stalinin terrori, useita miljoonia kuolleita, 1937-38.

– Dresdenin pommitukset, täysin ulkopuolisten, syyttömien ja sivullisten naisten ja lasten massakuolemat.

– Hiroshiman ja Nagasakin atomipommit, sotaan täysin osattomien siviilien massamurha.

* * *

Ei ole sellaista käsitettä kuin ”ansaittu joukkomurha”, kuitenkin nuo edellämainitut massamurhat on täysin vaiettu päivittäisessä uutisvirrassa, kun taas natsikorttia heilutetaan joka päivä.

holokaustiTai sitten tämä Kroatiaan liittyvä asia.

Kroatialainen valokuvaaja on kuvannut Kongossa, ja vain lakonisena toteamuksena mainitaan, että kuusi miljoonaa ihmistä on tapettu Kongossa 13 vuodessa (sama aika kuin natsien valtakausi, 1933-45).

Silti, meidän aikanamme tapahtunut massamurha-aalto, jonka uhreja on jopa enemmän kuin juutalaisia kuoli tai katosi 1933-45, on jäänyt kokonaan uutisvirran ulkopuolelle, ja itse opin sen vain siksi, että joku valokuvaaja järjestää taidevalokuvanäyttelyn.

Miksi me emme sure tämän päivän massamurhia, vaan heiluttelemme natsikorttia joka päivä?

* * *

Suomen-juutalaiset pelastuivat toisen maailmansodan aikana, koska Suomen johto ja viranomaiset ja upseerit ja poliitikot halusivat niin. Ei ollut mitään automatiikkaa, että Suomen olisi ollut pakko luovuttaa tai tappaa omia juutalaisia. Suomen-juutalaisten selvitymisprosentti oli 100%.

Se on fakta.

Sitä ei kuitenkaan saa muistella, eikä myöskään sitä, että noin 22 Suomen-juutalaista kuoli sodissa, siis todennäköisesti puna-armeijan luoteihin eli Neuvostoliiton joukkojen tappamina. Tätäkään ei saa sanoa ääneen, paitsi Yad Vashem -museo, joka listaa nämäkin juutalaiset ”Holocaustin” uhreiksi.

Sen sijaan Suomea syyllistetään siitä, että isompi joukko pakolaisia on laitettu laivaan Helsingin satamassa, ja heidän joukossaan on ollut seitsemän juutalaista ja vastasyntynyt vauva.

Se on niin iso juttu, että aiheesta kirjan kirjoittanut Elina ”Sana” (nimimerkki) sai valtiollisen Tieto-Finlandia-palkinnon.

Jupakka meni niin pitkälle että silloinen pääministeri Paavo Lipponen jopa pyysi anteeksi asiaa, ikään kuin sotaa käyvän maan ratkaisu laittaa isompi joukko pakolaisia laivaan olisi jokin rikos tai että laivaan laittaminen olisi sama kuin antaminen heidät ”varmaan kuolemaan”.

Hei, Varsovan ghetossa oli sodan lopussa satoja ihmisiä, Auschwitzissä oli elossa juutalaisia kun sota loppui, Dachaussa oli sodan lopussa hyvinvoivia juutalaisäitejä vastasyntyneine lapsineen. Joku väittää, että on olemassa ”kolme miljoonaa holocaustista selviytynyttä” juutalaista. Ei ole mitään loogista syytä väittää, että laivaan laittaminen on ”varma kuolema”.

Kun Suomen viranomaiset laittavat isomman joukon pakolaisia laivaan Helsingin satamassa, se laiva voi joutua neuvostoliittolaisten kaappaamaksi, se voi paeta Ruotsiin tai se voi mennä Tallinnaan. Miten Suomen viranomaiset voivat enää sen jälkeen asiaan vaikuttaa kun se seilaa Suomenlahdella?

”Syyllinen” sanovat natsikorttien heiluttajat, mutta kun Suomi luovuttaa jopa 50.000 inkerinsuomalaista suoraan rajan yli, ilman useiden tuntien merimatkoja, Stalinin Neuvostoliittoon, silloin voisi melkein jo puhua ”varmasta kuolemasta”.

Inkeriläisten kohtalo saa irvokkaan loppukaneetin, kun Mauno Koiviston aikana puhuttiin ”kunniavelasta” ja inkeriläisille luvattiin oikeus ”paluumuuttaa” Suomeen. Tämä tapahtui jo Neuvostoliiton aikana, mikä herättää kysymyksiä.

Historiaa tunteva näkee tässä paljon vakavamman ihmisoikeusrikkomuksen.

Sata vuotta sitten Itä-Karjalassa väestöstä 60% oli karjalaisia. Nyt heitä on 10% ja väki haluaa muuttaa Suomeen, koska Suomi houkuttelee ja lupaa kuunkin taivaalta. Tilalle ovat tulleet venäläiset. Kuitenkin venäläiset ovat suhteellisen tuoreita tulokkaita Itä-Karjalassa ja mm. Kuolan alueella.

Myös Inkerinmaa oli lähes kokonaan suomalainen alue vielä 1600-luvulla, tosin Ruotsin oman imperialismin seurauksena. Pietari perustettiin 1700-luvun aluessa ruotsalaisen linnoituksen (Nyen) ja noin 40 suomalaisen eli inkeriläisen kylän alueelle.

Nyt Venäjä on kiinnostunut pääsemään eroon lopuistakin itäkarjalaisista ja suomalaisista, jotta etninen puhdistus toteutuisi (Mauno Koivisto ajoi tätä tavoitetta) ja venäläiset olisivat jälleen onnistuneet valloittamaan itselleen lisää maata. Lebensraum. Elintilaa.

Tästä kaikesta on kyse Kroatiassa, joka haluaa kansallisvaltiona elää omaa elämäänsä omalla alueella, ilman imperialismia edustavia serbialaisia, jotka ovat lähinnä vain alistaneet ja massamurhanneet kroaatteja.

Suomi sen sijaan elää sotarikoksiin syyllistyneiden imperiumien (Venäjä, Britannia, USA) ”uuden maailmanjärjestyksen” mukaan, missä kaikki ”oma” on kiellettyä tai vierasta, ja ainoastaan natsikortti kelpaa argumentiksi.

Tämä saa minut tuntemaan surua ja häpeää suomalaisuudesta, nykymenolla, ja katsomaan Kroatian esimerkkiä vähintään lievällä kateudella.

Me tarvitsemme kansanäänestyksiä ja me tarvitsemme Suomen, jossa eletään suomalaisessa todellisuudessa, suremalla omia murheita ja rakentamalla omaa maata, kansanäänestyksin ja jalat maassa. Omassa maassa.

* * *

Kansallismielisyyttä? Onko Kroatia ”kansallismielinen”?

”Kansallismielisyys” uhka? Eihän kansallismielisyys uhkaa mitään muuta kuin imperialististen aluelaajentajien tavoitteita.

Kansallisvaltiot vapautuvat rauhanomaisesti. Sotia aiheuttavat vain imperialistiset tahot.

Mainokset

5 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

Suomalainen kasvattaa tiikkiä tropiikissa – tekoja, ei paskanjauhamista

Olen kauan vastustanut sitä propagandaa, jota ympäristöaktistit levittävät, koska se on yleistävää ja estää kokonaiskuvan.

Maailmalla liikkunut, asunut ja työskennellyt Tapani Jussila yllätti minut kertomalla tiikkimetsästään Costa Ricassa.

Kuuntelin aikani, kunnes vakuutuin siitä, että tämä homma toimii. Annetaan Tapanille puheenvuoro =>

Tapani Jussila, olet opettaja ja matkaoppaiden tekijä. Kaupungilla kerrotaan, että olet tuonut Suomeen tänä syksynä kontillisen trooppista tiikkiä. Miksi?

          Aion yrittää myydä sitä. Tarjoan tiikkiä kohtuuhinnalla niille jotka haluavat teettää siitä hienoja tuotteita tai käyttää sitä aidosti kestävänä sisustusmateriaalina. Mukaan lukien itseni ja pari kaveriani.

Kuva

Miksi puuta ja miksi juuri tiikkiä?  Sehän on ulkomaista puuta, ja Suomessahan puuta jo on.

–          Kaiken siistin sisätyön ohella tuntuu siltä että olisi syytä tehdä jotain konkreettista ja hyödyllistä, ja sellaista joka kestää tiukan ekologisen syynin. Kyllähän Suomessa on puuta, mutta se kasvaa hitaasti. Metsämme on myös on parturoitu sotien jälkeen 60 vuoden aikana kohtalaisen perusteellisesti. Tiikki kasvaa tropiikissa, ja kasvunopeus on moninkertainen Suomeen verrattuna.

Mitä tiikki itse asiassa on?

–          Tiikki, latinalaiselta nimeltään tectona grandis, englanniksi teak, espanjaksi teca, on eräänlainen ”puulajien Rolls-Royce”, ominaisuuksiltaan ylivoimainen puulaji. Se on jykevää ja erittäin kestävää sekä lähes ainoa puulaji joka kestää kosteutta, jopa täysin käsittelemättömänä. Siksi se on erittäin haluttu materiaali laivoihin, veneisiin, kylpyhuoneisiin ja keittiöihin. Myös kestävimmät huonekalut tehdään tiikistä. Tiikki kasvaa maapallon trooppisella vyöhykkeellä ja on alun perin kotoisin Kaakkois-Aasiasta. Maineikkain tiikki maailmalla on ns. ”burmalainen”, joka itse asiassa kuitenkin on täsmälleen samaa tavaraa kuin mikä tahansa tectona grandis.

Parturoitko siis tropiikkia?

–          En. Minun tiikkini on peräisin metsitysalueelta Costa Ricasta, joka on perustettu 1990-luvulla eroosiomaalle. Sen perustaminen tukee Costa Rican valtion äärimmäisen ekologista linjaa, joka on mahdollistanut sen että peräti 35% maan pinta-alasta on suojeltua ja tarkoin vartioitua elämää kuhisevaa sademetsää. Omistan tontin tältä metsitysalueelta, joka on Costa Rican valtion ja kansainvälisten järjestöjen kuten Rainforest Alliancen tukema, ”vihreän kullan” alue.

Onko tiikilläsi siis virallinen FSC-sertifikaatti?

–          Kyllä.

Eikö metsän kaataminen kuitenkin lisää hiilidioksidipäästöjä ja aiheuta ilmastonmuutosta?

–          Yleensä metsän kaataminen kyllä tekee näin, varsinkin jos puhutaan tehometsätaloudesta ja massajalostuksesta, ja varsinkin maapallon hidaskasvuisista kylmistä vyöhykkeistä kuten Suomi. Tiikkiplantaasin suhteen näin ei ole, vaan hiilibalanssi on positiivinen. Oma tiikkini on kasvanut 22 vuotta ja toiminut koko ajan hiilinieluna. Kaadettuna siitä valmistetaan kestäviä ja kosteutta hylkiviä arvokkaita erikoistuotteita ja sisustusta usein käsityönä, mikä tarkoittaa sitä että hiili pysyy sitoutuneena puuhun eikä palaa ilmakehään kuten vähemmän kestävälle halvemmalle puulle käy. Lisäksi maa jolla tiikkini kasvaa, on aina välillä jonkin aikaa poissa talouskäytöstä trooppisen kasvillisuuden armoilla, mikä Costa Ricassa tarkoittaa äärimmäisen tehokasta vihreätä hiilinielua.

Miten alun perin lähdit mukaan tähän pitkään projektiin?

–          Olin Nicaraguassa töissä opettajana vuosina 1992–94 ja sieltä kävin usein lomalla Costa Ricassa, joka teki vaikutuksen hyvin hoidettuna luonnonmukaisena maana. Ostin maatilkun alueelta jossa panostettiin tiikin ja muutaman muun puulajin viljelyyn.

Miten maatilkkuasi on hoidettu nämä parikymmentä vuotta?

–          Ostodiiliin sisältyivät istutus, taimien harvennus ja viljelyksen perusylläpito 18 vuoden ajan. Samalla alueella on paljon tontteja ja sama firma hoitaa koko aluetta. Naapurinani on eurooppalaisten vakuutusyhtiöiden omistamia tontteja – ehkä siis haastattelijankin eläke on siellä kiinni.

Kuva

Tiikkimetsä vuonna 2004

–          Olen itse käynyt 20 vuoden aikana muutaman kerran katsomassa tonttia, ja pyytänyt myös yhtä Costa Ricassa vieraillutta kaveriani käymään tarkistamassa tilanteen. Minulla on myös yksi costaricalainen riippumaton luottomies joka on myös seurannut tilannetta. Latinalaisen Amerikan maiden yritysten kanssa on omat kommunikointihaasteensa, mutta luottamus puolin ja toisin kasvoi vuosien mittaan. Hoito loppui pari vuotta sitten, kun ajateltiin että puut olivat tarpeeksi isoja pitääkseen aluskasvillisuuden kurissa. Sadonkorjuu tehtiin tänä vuonna 2013.

Kuva

Alue näytti lähes viidakolta vuoden 2013 alussa

Miten järjestit puiden kaatamisen ja jatkotoimet?

–          Se oli melkoinen seikkailu. Menin itse Costa Ricaan alkuvuonna 2013 ja olin varannut aikaa kuukauden. Paikallisen luottomieheni kanssa etsimme sopivan metsuriporukan, kuljetusfirman ja sahan. Tärkeä päätös oli se jätetäänkö puut rungoiksi vai sahataanko ne johonkin muotoon. Päädyimme sahaamaan ne lankuiksi. Ennen urakan aloittamista jouduimme asioimaan runsaasti eri virastoissa laittamassa paperit kuntoon, jotta asiat sujuisivat laillisesti eikä sheriffi pysäyttäisi prosessia. Koko juttu meinasi kariutua siihen että omistajan tiedoissa oli 1990-luvulta peräisin oleva passinnumeroni eikä pääkaupungissa oleva metsävirasto uskonut että minä nykyisellä passillani olisin oikea omistaja. Jouduttiin ottamaan yhteyttä lähimpään Suomen suurlähetystöön, joka sijaitsee Nicaraguassa ja lopulta myös Bjarne Kvistiin, Suomen kunniavarakonsuliin Costa Ricassa, joka ystävällisesti laati pelastavan dokumentin.

Kuva

–          Yhtenä riskitekijänä oli sää ja mahdolliset sateet, mutta meillä oli onnea, metsätiet pysyivät hyvässä kunnossa. Meillä oli muutenkin onnea, koska kaikki mukana olleet yrittäjät ja työmiehet olivat luotettavia ja ahkeria. Aikataulut pystyttiin pitämään, puut saatiin sahattua lankuiksi ja ne jätettiin turvalliseen paikkaan kuivamaan.

Kuva

Miten tiikin kuljetus Suomeen sujui ja jouduitko käyttämään myrkytyksiä?

–          Normaali konttikuljetus, käytin suomalaista agenttia. Kielsin myrkkyjen käytön Costa Rican päässä, koska niitä ei Suomi eikä EU vaatinut. Hyvässä kunnossa saapui tavara ja lastia oli mukava purkaa kun se on täysin luomua.

Monissa trooppisissa maissahan hakataan sademetsiä säälimättömästi ja tuhotaan ”maapallon keuhkoja”. Onko Costa Rica siis jotenkin erilainen maa? 

–          Kyllä. Costa Rican tiukka, lähes ekofasistinen metsien ja kansallispuistojen valvonta on mahdollistanut sen että kolmasosa maasta on säilynyt luonnontilassa, mikä on todellinen ihme tässä luonnonvaroja ahnehtivassa maailmassamme.  Monet trooppiset maat ovat todellakin tuhonneet luonnonvaraiset alueensa ja autioittaneet metsänsä. Costa Ricassa ei esimerkiksi voi puukuormaa kuljettaa ilman virastojen lupia, omistustodistuksia ja pinoa muita papereita – poliisi tarkastaa kuormia ja jos ei kaikkia papereita ole, kuorma ja auto takavarikoidaan. Maassa on todella sisäistetty luonnonmukainen näkökulma käytännön tasollakin.

Aiotko itse tehdä tiikistäsi jotain?

–          Kyllä. Neuvottelen parhaillaan puusepän kanssa tarkoituksena tehdä kylpyhuoneeseeni ikkunankehykset, ammeen reunukset ja kaappi, sekä keittiööni tiskipöytätaso ja toinen pöytätaso. Jännittävä projekti! Ehkä myös itse sahailen ja höyläilen siitä jotain, kunnioittaen Norssin veistonopettajani ”Paven” eli Oma-Martti Paavolaisen oppeja.

Mitä ajattelet tällaisen toiminnan tulevaisuudesta?

–          Tiikkilastini on vasta saapunut, joten en osaa sanoa vielä mitään toiminnan kaupallisesta järkevyydestä. Ekologisessa mielessä toiminta on järkevää, ja antaa mallin kenelle tahansa lähteä mukaan trooppiseen metsitystoimintaan ja siten omalta osaltaan lisätä autioituvan planeettamme elävää vihreää pintaa. Olen nyt saanut kokemusta koko ketjun organisoimisesta, ja on jopa mahdollista että laajennan lähivuosina toimintaani siten että suomalainen yritykseni rupeaa organisoimaan kestävän kehityksen tiikkikauppaa maailmanlaajuisesti. Olen lähettänyt omasta kuormastani näytekappaleita esimerkiksi Japaniin, jossa niiden laatu tutkitaan tarkkaan. Sain sieltä jo kehuvia kommentteja: jotkut japanilaisten laboratorioiden tutkijat luulivat että näytteeni olivat harvinaisen hyviä valikoituja paloja, vaikka ne olivat tyypillisiä lastini lankkuja.

Minne pitää ottaa yhteyttä jos haluaa sinulta tiikkiä?

–          Puhelinnumeroni on 09-6948552 ja sähköpostini tapani.jussila@kanki.fi

1 kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Stalin lahtasi 6 miljoonaa ennen kuin natsit edes nousivat valtaan

Historia valehdellaan – tässä tosiasioita

Kun toisen maailmansodan jälkeen alettiin levittää tietoa ”kuudesta miljoonasta juutalaisesta”, jotka Saksa oli ”kaasuttanut kuolleeksi keskitysleireillä”, uusi tieto hautasi alleen aikaisemman etusivun otsikon.

Kuva

”Kuusi miljoonaa nääntyy Neuvostoliiton nälänhädässä”

Ja tämä nälänhätä oli tahallaan aiheutettu, syyllinen oli Stalin.

Ennen kuin kukaan ehtii nousta protestoimaan, että Ukrainan nälänhätää on ”liioiteltu” tai että ”ei siellä oikeasti kuollut kuutta miljoonaa” tai että ”mitään ei oikeasti edes tapahtunut”, on syytä muistaa minkä ”6 miljoonan” kuolema on sementoitu niin tukevasti historiankirjoihin, että sitä ei saa kyseenalaistaa.

Jos kuka tahansa kyseenalaistaa Ukrainan 6 miljoonaa, silloin kuka tahansa saakoon kyseenalaistaa Holocaustin ”kuusi miljoonaa”.

Mutta sitten asiaan.

Ukrainan Kiovassa on ”6 miljoonan” uhrin muistomerkki museohuoneineen. Tämä blogimerkintä on valokuvareportaasi tästä museosta. Museon materiaali tässä blogissa kopioituna/valokuvattuna olkoon tässä uhreja kunniottava teko ja muistutus siitä, mitä oikeasti on tapahtunut Euroopassa – sananmukaisesti ennen kuin natsit olivat edes päässeet valtaan.

Kuva

Tässä se on – vuodet 1932 – 33 kiveen hakattuina.

Kuva

Holodomorin eli Ukrainan kansanmurhan muistomerkki ja museo ovat Kiovan keskeisellä paikalla.

Kuva

Holodomor oli tahallinen. Se kohdistui eläviin eurooppalaisiin, ja se tehtiin väkivallalla.

Kuva

Holodomor pakotettiin ylhäältäpäin – ukaaseilla – ja kohdistui miljooniin ihmisiin.

Kuva

Holodomor lannisti suuren kansakunnan ja ajoi sen nälkään ja nälän kautta ennenaikaiseen hautaan.

Kuva

Bolshevikit olivat globalistinen ja kansainvälinen rosvojoukko, jotka kaappasivat jättivaltion (Venäjä) itselleen. Kyse oli vallan keskittämisestä. Lienee turha edes muistuttaa, että nimenomaan juutalaisilla oli merkittävä rooli bolshevikkien johdossa, mutta he eivät olleet ainoa etninen ryhmä: joukossa oli venäläisiä, baltteja, suomalaisia, puolalalaisia ja muitakin.

Mutta juutalaisten rooli on tässä kysymyksessä silti keskeinen. Johtopäätöksiä on tehty eri vahvuudella, mutta jätän tässä johtopäätökset lukijan omalle kontolle.

Bolshevikkien keinovalikoimat olivat kuitenkin järisyttäviä. Henkinen väkivalta ja mustamaalaus kuuluivat niihin. Keinot ovat demonisia, ihmisen vastaisia ja julmia, ja siinä mielessä Holodomor on julmuudessaan verrattavissa myös Holocaustiin.

Kuva

Tässä se lukee. Holodomor – Ukrainan kansanmurha – toteutui nimenomaan loppuvuodesta 1932, jolloin Saksassa natsit eivät vielä olleet vallassa.

Kuva

Joukoittain nälkäiset, vaeltelevat talonpojat makaavat kaduilla ja toreilla, kirjoittaa silminnäkijä Ukrainan Holodomorista.

Kuva

Rituaalinen valehtelu kuului demonisten bolshevikkien maanisuuteen. Talonpoikia syytettiin kuulumisesta mielikuvituksellisiin järjestöihin, joita ei ollut olemassakaan.

Tekaistujen syytösten perusteella syyttömiä talonpoikia heitetiin 3-10 vuodeksi pakkotyöleireille eli keskitysleireille.

Kuva

Holodomor oli ennen muuta Stalinin rikos ihmisyyttä vastaan. Tässä emme enää löydä merkkiä juutalaisten osuudesta, ja kannattaa muistaa, että Stalin oli myös itse paranoidi ja fanaattisen antisemitistinen.

Kuva

Ukrainan oma kommunistihallinto pyrki helpottamaan nälkäänäkeviä, mutta auttaminen tuomittiin. Auttaminen leimattiin ”sabotaasiksi” tai ”loisimiseksi”.

Kuva

Ukrainan Holodomor on kirjattu kirjoihin ja kansiin. Maailmalla ”6 miljoonan” kansanmurha on vaiettu, ilmeisistä syistä, mutta Ukrainassa ei.

Kuva

Ukrainan Holodomorin uhrit on listattu kirjoihin (myös Venäjällä Stalinin terrorin, 1937-38, uhrit on kirjattu kirjoihin, alueittain). Tässä suhteessa tunnustan, että en ole koskaan nähnyt nimiluetteloita Holocaustin uhreista, mikä voi myös johtua siitä etten ole etsinyt tarpeeksi, mutta Stalinin miljoonista uhreista on nimiluettelot.

Kuva

Tässä se on – konkreettisia nimiä, ei pelkkiä ”miljoonia”, vähän kuin hatusta vedettynä, vaan konkreettsiia nimiä. Dokumentoitu kansanmurha on todellinen historiallinen tapahtuma.

Kuva

Tilapäisnäyttelyn esittely englanniksi.

Kuva

Autenttinen dokumentti pidätettyjen lukumäärästä.

Kuva

Sama suurempana.

Kuva

Dokumentti kuoliaaksi ammutuista.

Kuva

Stalinin kirje kokonaisuudessaan vuoden 1932 lopulta.

Kuva

Dokumentti on merkitty ”salaiseksi”.

Holodomor_22

Siinä se lukee: I. Stalin.

Syyllinen. Kansanmurhaaja. Rikollinen ihmisyyttä vastaan.

* * *

Näiden tapahtumien jälkeen natsit nousivat valtaan Saksassa. Kaikista tuuteista tuputettu tieto on mennyt perille, ja kaikki ihmiset osaavat ulkoa kaikki ne tapahtumat, joille on annettu nimeksi ”Holocaust” ja joka pursuaa pian ihmisten korvistakin ulos.

Missä on tasapuolinen, ihmisoikeuksia puolustava ja kaikkia uhreja kunniottava historiankirjoitus?

Eittämättä Saksa vainosi, syrji ja kohteli juutalaisia törkeällä tavalla, ja se on ilmiselvä rikos ihmisyyttä vastaan.

Mutta mistä lähtien uhreja laitetaan arvojärjestykseen, yksi on todellinen uhri, toista ei muisteta lainkaan?

Näin ei saa olla. Jokainen tahallaan kansanmurhattu kansa: armenialaiset, ukrainalaiset, ruandalaiset, kambodzhalaiset, juutalaiset, jokainen tulee noteerata, ja jokainen kansanmurha tulee tuomita. Muuten elämme kuin rikollisjoukko, mafia, kansanmurhaaja, ellemme taistele jokaisen ihmisen ihmisoikeuksien puolesta.

* * *

Kului 12 vuotta ja toinen maailmansota loppui.

”Voitto” sanovat nyt historiankirjat, mutta mitä Ukrainassa sen jälkeen tapahtui.

Holodomor-kansanmurhan muistomerkillä on paljon puhuva kivipaasi.

”Voitto” ei ollutkaan voitto. ”Voitto” oli uusien kansanmurhien alkusoittoa:

Holodomor_25

10 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

Maailmanlaajuinen monopoli tyrkyttää aspartaamia kaikille

Ensimmäinen päivitys: Lisään jatkossa kuvia uusista maista, jos niissä on todisteita monopolista.

Toinen päivitys: Toinen Taiwan-kuva lisätty.

Kolmas päivitys: Kolme Hongkong-kuvaa lisätty.

Neljäs päivitys: Kolme Shanghai-kuvaa lisätty.

Viides päivitys: Kolme Macao-kuvaa lisätty

Kuudes päivitys: Ensimmäinen kuva Itävallasta (Wien) lisätty

Seitsemäs päivitys: Kaksi kuvaa Dubaista lisätty.

* * *

Tarvitaan vuosi ja matkailua 10 eri maassa. Sen jälkeen asia on vahvistettu: maailmanlaajuinen monopoli pyrkii tyrkyttämään aspartaamia jokaiselle ihmiselle.

This story has photo evidence of a global attempt to push aspartame to all people, without people understanding what is going on, until you see all these photos.

* * *

Taiwan_Wellcome

Wellcome-supermarket, Taipei, Taiwan.

Supermarketin kassan äärellä on yksi tuotehylly. Kun ihmiset menevät maksamaan ostoksensa – 100% kaikista kaupasta ostavista ihmisistä – he joutuvat Wrigley’s-tuotteiden viereen. Tämä on tuorein esimerkki tilanteesta, jossa yksi amerikkalainen jättiyritys tyrkyttää omia tuotteitaan jokaiselle kassalla olevalle ihmiselle. Mikään muu tuote ei tavoita tarkkailluissa maissa (tämän päivityksen jälkeen maita on 11) jokaista kaupassakävijää kuin Mars Inc ja Wrigley’s, jotka ovat yhtä ja samaa yritystä. Ja näiden tuotteiden makeutusaineena on monien tutkimusten nojalla myrkyllinen aspartaami.

Taipei02

Toinen päivitys: kaikki tämän kassan viereisen hyllyn tuotteet ovat Wrigleys-tuotteita, suuri osa ”sokerittomia”.

Kolmas päivitys: kolme tuoretta kuvaa Hongkongin kaupoista.

Hongkong_supermarket

Hongkong_herkkukauppa

Hongkongsupermarket

Entäs Kiina – Kiina on niin jättimäinen valtio, ettei yleistyksiä kannata edes tehdä. Shanghai on poikkeus yleensäkin, mutta ei monopolin suhteen. Monissa Shanghain kaupoissa (itse asiassa kaikissa tarkasteluajan kaupoissa) on saman monopolifirman tuotteet lähimpänä kassaa, kuten kaikissa tämän tarkastelun kaupoissa:

Shanghai_kauppa02

Shanghai_kauppa01

Shanghai_kauppa03

Osa monopolifirman tuotteista käyttää kiinalaisia kirjoitusmerkkejä, osa meikäläisiä kirjaimia mutta molemmissa tapauksissa monopolifirman nimi näkyy myös pakkauksissa.

Neljäs päivitys: Macao. Macao oli koko seurannan ensimmäinen kohde, koska siellä kiinnitin huomiota ilmiöön. Tässä tuoreet kuvat Macaon pikkukaupoissa, ja jälleen kerran Bingo! Globaalilla monopolifirmalla on täälläkin 100% kassan läheisimmästä seudusta.

Macao_pikkuk

Macao_K

Macao_711

Kuudes päivitys: Myös kioski Wienissä (Itävalta) pitää lähimpänä kassaa monopolijättiyrityksen aspartaamituotteita. Tämä on ainoa tsekattu myymälä Itävallassa, joten en sano juuta enkä jaata siitä, onko tämä poikkeus vai sääntö.

Wien_monopoli

 

Seitsemäs päivitys: ensimmäinen näkemäni supermarket Dubaissa. Lähimpänä kassaa kaikki tuotteet ovat Wrigley’s tai Mars Inc. -tuotteita, ja osa (elleivät kaikki) ns. sugarfree-tuotteita eli siis aspartaamituotteita.

 

dubai_kassa

Dubai2

Toinen kuva on Lulu-hypermarketista. Tilanne vahvistuu: joka kassalla on sama valikoima monopolifirman aspartaamituotteita.

 

* * *

Tarina alkaa pari päivää sitten Prahassa, Tsekin tasavallassa, missä kävin kuvaamassa muutaman alla olevan kuvan. Se ikään kuin päätti noin vuoden kestäneen projektin, joka tarkoituksena oli todistaa, että monopoli on maailmanlaajuinen ja että se pyrkii tyrkyttämään aspartaamia kaikille. 

Kuva

Tarina alkaa mistä tahansa kaupasta, kioskista, supermarketista, missä päin maailmaa tahansa.

Menet kassalle, ja kun jonossa on aikaa vielä miettiä ja pohtia viime hetken ostoksia, saat eteesi valikoiman – purukumia.

Kuva

Ja mitä sitten – purukumia! Purukumia?

Oikeastaan tarina alkoi vuoden 2012 aikana paikasta nimeltä Macao. Macao kuuluu virallisesti Kiinaan, ja olin siellä työmatkalla.

Piipahdin vanhalta kujalta lähimpään kauppaan ostaakseni suklaata, mutta tarjolla oli vain neljää-viittä laatua: Mars, Snickers, Twix ja Bounty sekä Milky Way. (Tässä blogimerkinnässä ei ole tarkoitus mainostaa, päinvastoin, mutta käytän todellisia tuotemerkkejä, koska asia on todellinen).

Nämä ovat Marc Inc -jättiyrityksen neljä maailmanlaajuista suklaamerkkiä, joita tyrkytetään kaikille maailman ihmisille lähes kaikissa maailman maissa.

Kyseessä on siis suklaamaailman mäkkäri. Tai kokis.

Kuva

Kun en löytänyt muita suklaamerkkejä, jätin ostamatta, koska jostakin syystä olen kyllästynyt näihin makuihin, ne ovat imeliä ja eltaantuneita enkä jaksa enää syödä niitä.

Kiinnitin kuitenkin huomiota siihen, että nämä neljä tunnettua suklaapötköä olivat ainoat myynnissä olevat tavaramerkit. Kyseessä oli siis monopoli.

Kun olin alkanut kiinnittää huomiota asiaan, aloin sitten tarkastella muutenkin kauppojen mahdollisia myyntivalikoimia. Mehän haluamme monipuolista valikoimaa, ja oikeuden valita itse.

Se on markkinataloutta, ja sitä oikeastaan koko amerikkalainen propaganda toitotti koko maailmalle kylmän sodan aikana.

Mutta saimmeko me markkinatalouden, jossa monta tuottajaa kilpailee tasavertaisesti, ja asiakkaat saavat valita usean eri tuottajan tuotteista?

Emme. Me emme saaneet markkinataloutta vaan uuden monopolin.

Kuva

Tämä kuva on todellisuutta. Kuvamateriaali tässä blogimerkinnässä on kymmenestä eri maasta:

Hongkong, Ruotsi, Viro, Latvia, Liettua, Tsekki, Unkari, Romania, Kroatia ja Ukraina.

Tarkasteluajankohtana kaksi maata ei täyttänyt ”vaatimuksia”, Suomi (!) ja Italia.

Näissä kahdessa maassa ei ole tuotesijoittelua, joka täyttäisi monopolin tunnusmerkit.

Ja mistä puhutaan monopolissa?

Kuva

Kuvassa on kansainvälinen ketjukauppa Rossman, joka myy kemikaliotuotteita.

Sen kassan äärellä on yksi hyllykkö, jossa on vain yhden jättiyrityksen tuotteita.

Kyseessä on siis samanlainen monopoli kuin Helsingin Sanomat – tietyssä segmentissä se on ainoa vaihtoehto. Jos haluat aamujakeluun sanomalehden pääkaupungissa, tai kemikaliokaupan kassalla valita viimehetken ostoksen, sinulla on vain yksi vaihtoehto: monopoliyrityksen ”vaihtoehto”.

Kuva

Tai mennään tavarataloon Prahassa. Kun tavarat maksetaan kassalla, ei siellä ole mitään muuta myynnissä kuin yhden ja saman kansainvälisen (tai sanotaan suoraan: amerikkalaisen) jättiyrityksen tuotteita. Monopoli.

Kuva

Tai mennään kioskille Kiovassa, Ukrainassa. Kun maksat ostostasi, edessäsi on laatikko, joka on varattu yhden yrityksen tuotteille.

Kuva

Supermarket Romaniassa. Molemmin puolin kulkuväylää, ennen päätymistä kassalle, joudut saman jättiyrityksen tuotteiden ympäröimäksi.

Kuva

Kun aloin tarkastella tätä maailmanlaajuista monopolia, aloitin Mars Inc -yrityksestä, mutta purukumipuolella yritys oli nimeltään Wrigley’s. Siis kaksi eri yritystä?

Ei suinkaan. Marc Inc on äskettäin ostanut Wrigley’s-yrityksen omakseen. Kauppaa järjestivät Goldman Sachs ja J.P Morgan.

Alkaako kellot soida?

Samainen Goldman Sachs, josta BBC Worldin haastattelema treideri sanoi, että ”Goldman Sachs rules the world”.

Jokainen, joka haluaa lisätietoja, googlettakoon Wrigley’s ja katsokoon mitkä kaikki tuotemerkit ovat kyseisen yrityksen hallussa.

Hongkongissa myydään eri brändejä kuin itäisessä Euroopassa, ja myös Ruotsissa on samankaltainen tuoteperhe tyrkyllä kuin Hongkongissa. Mutta esillepano ja monopoli on silti kaikenkattava: yksi yritys on saanut paraatipaikat itselleen.

Kuva

Onko poikkeuksia?

On, se on luonnollista.

Tässä Latvian Riiassa kuvatussa Narvesen-kioski-kuvassa monopoli on kaapannut ylärivin kokonaan, keskiriviltä kassan viereisen puolikkaan ja alimmalta riviltä lähimpänä kassaa olevan laatikon.

En sano, että Wrigley’s olisi ainoa tuottaja, jonka tuotteita myydään. Sanon, että sillä on kassan läheisten myyntipaikkojen monopoli. Kuten Helsingin Sanomilla on aamujakelun monopoli pääkaupunkiseudulla.

Kuva

Niinpä missä tahansa mennään kassalle, kuten tässä liettualaisessa hypermarketissa Kaunasin keskustan tuntumassa, eteesi ilmestyvät Orbit, Lockets tai Halls.

Jos päähäsi pälkähtää hankkia jotakin, jonottaessasi kassalla, et useinkaan pysty, fyysisesti, valitsemaan muuta kuin maailmanlaajuisen monopolin tuotteita.

Aika hurjaa?

Kuva

Tuotesijoittelu ei aina onnistu yhtä hyvin, kuten tässä kroatialaisessa pikkukaupassa, mutta kun asiakas katsoo kassalla suoraan kohti myyjää, ja hänen ohitseen, edessä näkyvät vain monopoliroistojen tuotteet.

Kuva

Tämä kuva on ”bingo”, eli monopoli on saavuttanut 100% tuotesijoittelun myyjän kohdalle, eli kuka tahansa mitä asiaa hoitaakin kioskissa, ei vaihtoehtoja enää ole.

Monopoli on täydellinen – 100 %.

* * *

Mutta mitä nämä tuotteet sitten ovat?

Enimmäkseen Wrigley’s mainostaa ”Sugarfree”-ominaisuutta, eli ihmisille todellakin tyrkytetään keinotekoisia makeutusaineita, mitä ne sitten ovatkaan.

Näin lukee lapsille tarkoitetussa purukumissa:

Kuva

Tämä tuote on ollut Kroatiassa kaupassa, ja nopeasti vilkaisemalla sieltä löytyy aspartaamia ja muita vastaavia keinotekoisia makeutusaineita:

Kuva

Tässä toinen tuoteseloste:

Kuva

Itse asiassa teksti on niin pientä, ettei siitä tavallinen shoppailija edes saa selvää kaupan kassajonossa, joten menemme yksityiskohtiin:

Kuva

Siinä se on. Kaikkien kassojen tyrkkytuote sisältää aspartaamia.

Tässä vaiheessa tarinan luonne muuttuu, kun kyseessä ei olekaan liiketaloustieteellinen menestystarina.

Joudumme googlettamaan kaiken, mitä aspartaamista on kerrottu, eikä se ole kaunista luettavaa.

Kuva

Niinpä kassajonossa ei pelkästään ole ”sokerittomia”, harmittomia purkkapakkauksia.

Kassajonossa sananmukaisesti tyrkytetään aspartaamia kaikelle kansalle.

Kuva

Ja samaan aikaan Hongkongissa…

Kuva

Tai Ukrainassa…

Kuva

Tai Prahassa…

Aspartaamia, aspartaamia, aspartaamia…

Kuva

Sama näkymä toistuu maasta toiseen, kaupasta toiseen, kassalta, kioskilta tai supermarketista toiseen. Aspartaamia tyrkyllä.

En edes tiedä, miksi kukaan olisi niin hullu, että jauhaisi purkkaa kaiket päivät – no eri asia, jos se olisikin xylitoli-purkkaa, mutta siitä ei yleensä ole kysymys, jos koskaan.

Ne tyrkyttää meille aspartaamia, ja se on ihan Goldman Sachsin ansiota.

Kuva

Narvesen-kioski Riian lentokentällä – aspartaamia kassan lähellä.

Kuva

Kaikkialla missä ihmiset jonottavat kassalla tai käyvät kioskilla – heille tyrkytetään aspartaamia.

Kuva

Aspartaamia.

Kuva

Kroatia oli tarkastelumaista ehkä törkein tapaus – jopa ennen maan joutumista osaksi EU:n syleilyä. Tämä kuva on Rijekasta, Kroatian rannikolta, missä kioskilla asiaa hoitava asiakas ei edes pääse puhumaan myyjälle ilman joutumista aspartaamin ympäröimäksi.

Kuva

Eikä kyseessä mole mikään länsimaisten kauppiaiden salaliitto. Tässä on kiinalaisten omistama kauppa Prahassa. Kun jonottaa kassalla, on vaihtoehtoja vain yksi – aspartaamia sisältävää purukumia.

Kuva

Tai tämä supermarket Romanian Cluj-Napocassa. Kaikki esillä olevat tuotteet ovat saman jättiyrityksen (Huomaa hyllyn alaosan tutut Mars Inc -patukat).

Kuva

Orbit, Orbit, Orbit – ylhäältä alas samaa tavaraa. Kauppiaan kannalta tämähän ei ole hyvä ratkaisu. Jos kauppias ajaisi omaa etuaan (!), hän sijoittelisi erilaisia tuotteita ja tuoteperheitä tyrkylle (näinhän Suomessa toimitaan!), mutta kun tavoitteena on myrkyttää ihmiset aspartaamilla, ei kaupallisilla näkökohdilla ole enää merkitystä (paitsi tietysti monopolituottajalle, joka haluaa maailmanlaajuisen monopolin).

Kuva

Pienehkö kauppa Kroatiassa – näkymä on jo tuttu. Huomaa kuvan oikeassa alareunassa Twix-patukka, joka kuuluu Mars Inc -jättiyrityksen neljään maailmanlaajuiseen suklaabrändiin.

Kuva

Ukraina. Mitä Ukraina sai, kun se koki jenkkien sponsoroiman ”oranssin vallankumouksen”? Saiko se ”vapauden ja demokratian”? Ööö, ei. Se sai yhden monopolituottajan monopolin, ei suinkaan moniarvoista ja monivalintaista rikkautta, jota luvattiin jo kylmän sodan aikana. Ja kaupan päälle myrkyllistä aspartaamia.

Kuva

Hongkong. Wrigley’s on kaapannut monopoliaseman kaikkialla siellä, missä ihmiset jonottavat kassalle. 

Kuva

Vaxholm, Tukholman lääni. Wrigley’s pitää monopolia.

Kuva

Tallinnan bussiaseman kioski pitää esillä saman monopolifirman tuotteita.

Kuva

Monopolikauppaa Latviassa, ja aspartaamia kaikille. 

Kuva

Aspartaamia kaikille Kroatiassa.

Näin päättyy maailmanlaajuinen kiertomatka, joka on vieraillut kymmenessä eri maassa, havaiten monopolin, josta äärimmäisen harvat ovat tähän saakka olleet tietoisia. Nyt sinä tiedät.

Se, mitä joskus on lanseerattu markkinataloutena kommunistimaille, tai minkä jo pitkään markkinataloudessa toimineet Ruotsi tai Hongkong ovat pitäneet itsestäänselvyytenä, onkin paljastumassa kaikkien aikojen puhallukseksi:

Me emme pelkästään saaneet totaalista monopolia, tyrkytyksen yksinvaltaa kaikkialla, missä ihmiset jonottavat kassalle, vaan myös piilotetun salaliiton aspartaamin työntämiseksi jokaisen ihmisen elimistöön.

Eikä aspartaamia ole pelkästään purukumissa. Ei todellakaan. Seuraava tehtävä olisi tehdä samanlaista tutkimusta mehujen, vitamiiniporetablettien ja virvoitusjuomien pitoisuuksista.

Se, mitä me kuvittelimme rennoksi elämäntyyliksi – purukumi, suklaapatukka, dieettikokis tai hedelmämehu, voikin olla ihmiskunnan vakavimpiin kuuluva terveydellinen kriisi, jopa tahallisesti aiheutettu kansanmurha.

3 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

Irak

Ihminen on tietämättömyyden uhri.

Ihmisellä ei ole geneettistä muistia. Kun ihminen syntyy, hän ei tiedä tai muista mitään. Kaikki ihmisen tietoisuus opitaan uudestaan, tyhjästä.

Eipä ihme, että kaikki lapset halutaan päiväkoteihin ja kouluihin, joissa valtio päättää, mitä lapsille opetetaan.

Ihmisen tieto on ajan hengen mukainen, Zeitgeist on se, joka kasvattaa jokaisesta sukupolvesta hyvinkin erilaisen kuin edellinen sukupolvi.

Kun vanhemmat menettävät otteensa lapsiinsa, samalla he menettävät otteensa siihen maailmankuvaan, johon lapset kasvavat.

Mutta asiaan.

Ihminen on paradigmojen vanki. Koulu tai Hollywood tai media muokkaa ihmisen mielestä haluamansa.

Välillä otan osaa väittelyyn evoluutioteoriasta, ja saan päälleni ad hominem -roskaa. Minut halutaan liittää johonkin ryhmään, joka useimmiten on kreationistien ryhmä, vaikken siihenkään ryhmään kuulu.

* * *

Ihmiskunnan suurin mysteeri paljastuu maantieteellisessä paikassa, jonka nimi on IRAK.

Me emme tiedä mitään Irakista, koska koulu tai Hollywood tai media ei sano sanaakaan Irakista, enkä nyt puhu jostakin Saddam Husseinista tai uusimmasta itsemurhapommista.

Puhun ihmiskunnan alkuperästä, esihistoriasta.

Kuva

Irak on avain kaikkeen.

Jatkan lukemista ja pohdintaa ja palaan joskus asiaan.

Tässä on jotakin esimakua:

– kukaan ei tiedä mistä sumerilaiset tulivat

– kukaan ei tiedä, mistä sumerilaisten kieli tuli

– sumerilaiset puhuivat vedenpaisumuksesta

– sumerilaisilla oli suuri määrä ”jumalia”

– sumerilaiset loivat yhtäkkiä äärimmäisen kehittyneen kaupunkikulttuurin

– ”Baabelin torni” oli nykyisen Irakin alueella

– kaikki mitä tiedämme juutalaisista, Vanhan testamentin tarinoista, tapahtuu alun perin Irakin alueella.

– ”Valittu kansa” valittiin Irakissa.

– Juutalaisten koko alkuperä on Irakissa.

– Varhaisimmat kuninkaat, ”siniveriset”, olivat Irakissa.

* * *

Koko maailmanhistoria, ja merkittävä osa nykymaailman suurista kysymyksistä, liittyy jotenkin Irakiin, sumerilaisiin, Babyloniaan, ”valittuun kansaan” ja ”siniverisiin”.

Mutta me emme tiedä näistä asioista, koska koulu, Hollywood tai media eivät puhu niistä.

Lavastettujen 911-iskujen jälkeen USA hyökkäsi Irakiin. Museoita ryöstettiin. Kukaan ei puhu siitä, mitä sieltä vietiin, tai miksi.

Ihmiskunnan alkuperä ei ole Afrikassa. Se on Irakissa.

3 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

Suomi historiankirjassa vuonna 2050

(käännetty englanninkielisestä historiankirjasta vuonna 2050)

Suomi eli dramaattisia vaiheita 2010-luvulla. Maahanmuutto oli hallituksen aktiivinen projekti, jolla tuotiin satoja tuhansia muukalaisia maahan ilman kielitaitoa, usein ilman luku- ja kirjoitustaitoa.

Maa velkaantui nopeasti, kun teollisuus ja myöhemmin pienet ja keskisuuret yritykset pakenivat maasta. Verotus nousi, mutta suosiota kalastaakseen hallitus ei suostunut luopumaan ylisuuresta hyvinvointivaltio-mallista,  joka oli matkittu IKEA:n ja Volvon kotimaasta Swedenstanista (entinen Ruotsi).

Suomi myi nopeaan tahtiin strategisen omaisuutensa pankeista, mediayhtiöistä ja teollisuudesta alkaen. Kaivoslain ansiosta 10% maapinta-alasta vallattiin ja saatiin maailmanhallinnon piiriin.

Venäjälle myytiin strategiset maa-alueet, ja loput alueet myytiin pian kansainvälisille sijoittajille ja maailmanhallinnolle.

Maahanmuutto johti ristiriitoihin kantaväestön ja muukalaisten kesken, ja myöhemmin ne johtivat väkivaltaisuuksiin. Sisällissodan puhjettua maahanmuuttajat toteuttivat kostotoimiaan kantaväestöä vastaan. Maahanmuuttajille oli vuosikymmenten aikana opetettu suomalaisten olevan ”rasisteja” ja ksenofobisia, mikä johti voimakkaisiin vihanpurkauksiin, ja yli sata tuhatta suomalaista kuoli.

Sisällissotaa seurasi anarkia, jonka aikana talous romahti ja osa suomalaisista pakeni Viroon, Swedenstaniin ja kauemmaksi.

Anarkian ollessa pahimmillaan Venäjä siirsi joukkonsa Vaasaan, Ahvenanmaalle, Tornioon ja Utsjoelle, ja julisti maan palanneeksi Äiti-Venäjän huomaan.

Tämä perustui Yhdysvaltain kanssa tehtyyn etupiirijakosopimukseen, jota kuitenkin toteutettiin vain Suomen osalta. Muissa maissa kansallismieliset puolueet nousivat hallitusvastuuseen, mutta Suomessa oli aloitettu puhdistus Perussuomalaispuolueessa. Puolueen johto ja kansanedustajat vangittiin syytettyinä rasismista, ja osa kannattajakunnasta pakeni maasta.

Venäjälle suotiin vapaat kädet Suomen-politiikassa. Homoseksuaalit ja maahanmuuttajat siirrettiin Venäjälle työleireille. Suomenkielisten asuinalueiksi nimitettiin Lieksa, Pelkosenniemi ja yksi kaupunki, Kemi. Näissä reservaateissa on siitä lähtien ollut erittäin vakavia järjestyshäiriöitä alkoholismin sekä alkoholin ja psyykelääkkeiden yhteiskäytön vuoksi. Kemissa sijainnut suomalaisuuden museo suljettiin vuonna 2044.

Venäjältä on toistaiseksi muuttanut kolme miljoonaa siirtolaista Suomeen. Virallinen kieli on ollut venäjä siitä lähtien. Venäjän imperialistisen vähemmistötoimiston mukaan viimeinen suomenkielinen asukas tulee kuolemaan 2100-luvun alussa.

Venäjän laajentuminen on osa kansainvälistä liennytyspolitiikkaa. Venäjän tekemät maahankinnat 2000-luvun alussa olivat valmistaneet Venäjää lisäämään läsnäoloaan Suomen alueelle, kunnes poliittinen ilmapiiri mahdollisti nykykäytännön.

Venäjä on hyvissä väleissä naapurimaan Swedenstanin kanssa, jonka kanssa sillä on ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimus ja merkittäviä taloudellisia intressejä.

Suomen viimeinen hallitus pakeni maasta Venäjän vapauttaessa Suomen.

Kuva

Suomen viimeinen pääministeri Juri Katandov poistumassa maasta yksityiskoneella.

Suomen hallitus siirtyi aluksi Brysseliin, mutta tuli torjutuksi epäluotettavana aineksena. Hallitus hajautui eri puolille Eurooppaa. Entinen pääministeri lienee siirtynyt Amsterdabadiin, jossa hän on toiminut miesprostituoituna.

Suomi oli lyhytaikainen valtio maailmanhistoriassa. Se sai itsenäisyytensä 1920, siirtyi osittain Venäjän osaksi jo 1944 oltuaan natsi-Saksan liittolainen ja osasyyllinen Holocaustiin. Venäjän rakentama infrastruktuuri, pääkaupunki K’helsinski ja suuri osa muusta on alun perin venäläisten rakentamia, ja nyt maa on jälleen osa Venäjän imperiumia, joka on maailmanhallinnon autonomia.

Katso myös: Holocaust, natsien rikokset, Venäjä.

1 kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Suomi unelmoi itsensä romahdukseen

Vanhan vitsin Suomi katsoo ensin mitä Ruotsi  tekee ja kysyy sitten Moskovalta, saako Suomi matkia Ruotsia.

Todellisuudessa Suomi matkii kaiken, eikä kysy siihen enää lupaa. Tämä maaninen matkimishalu on tuhoamassa Suomen.

”Matkiminen” ei välttämättä koske pelkästään ulkomaailmaa. Kun Alvar Aalto oli kehittämässä funktionalismia arkkitehtuurissa, tämä idea löi nopeasti läpi suomalaisessa arkkitehtuurissa. Nyt matkittiin suomalaista.

Tämä tuli mieleeni Kroatiassa, joka tänään on viimeistä päivää itsenäinen valtio:

Kuva

Kroatiassa on lunta katolla suunnilleen nolla päivää vuodessa.

Harjakattojen osuus = 100%

Suomessa on lunta katolla puolen vuoden ajan.

Harjakattojen osuus = noin 50%

Hometalojen osuus Kroatiassa = noin nolla

Hometalojen osuus Suomessa = järkyttävän suuri.

* * *

Isäni oli koulutukseltaan arkkitehti, vaikka hän ei suunnitellutkaan merkittäviä rakennuksia.

Hän oli hyvä mies, mutta oli parantumattomasti ihastunut Alvar Aallon inspiroimaan funktionalismiin, ja loi omalta osaltaan näitä tasakattoisia rakennelmia Suomeen.

Kun kysyin, miksi, hän vakuutti, että 1960-luvulla ja muutenkin tasakattoiset rakennukset löivät itsensä täysin läpi, ja niitä yksinkertaisesti rakastettiin.

Kuten monessa muussakin tapauksessa, muoti-ilmiö johti katastrofisiin seurauksiin.

Kun lumimassat jäävät katolle, ne vettyvät moneen otteeseen talven aikana suojasään aikana. Vesi ja kosteus tunkeutuvat talven aikana, ja vuosien saatossa, minkä tahansa kattomateriaalin läpi. Ne valuvat vuosikymmenten aikana betonirakenteisiin, kaikkialle. Syntyy massiivinen hometalo-katastrofi.

* * *

Aina kun media tuputtaa suomalaisille jonkin ihanteen, se välittömästi napataan lähes koko kansan omaksi.

Ja se on unelmointia. Kun kansakunta häpeää itseään, omaa historiaansa, hävittyä sotaa, menetettyä Karjalaa, se luo itselleen tarpeen kuvitella itsensä jossakin muualla.

Tasakattoinen julkinen rakennus luo fantasian tyylikkäästä, maailmankuulusta ”Alvar Aallon tyylistä”, vaikka se ei mitenkään sovi Suomen ilmastoon. Mieluummin unelmoidaan kuin eletään realismissa.

Ilmaston lämpenemisen fantasiassa Suomessa viljellään pian viinirypäleitä. Tämän fantasian julkistamisen jälkeen on Suomessa ollut järkyttävän kylmät talvet.

Kun suomalaiset ovat menettäneet kosketuksensa todellisuuteen ja omaan itseensä, järjestetään pääkaupungissa sambakarnevaaleja (vaikka emme ole katolisia), Pride-kulkueita (vaikka ylpeys käy lankeemuksen edellä), tai maahan haalitaan suurtyöttömyyden aikana muukalaisia, jotta saataisiin ”väriä” niin tylsään Helsinkiin.

Ja lutkamarssi piti heti matkia Suomeen. Ja Tukholman vesifestivaali.

Kuvitellaan, että Helsingistä tulee suosittu matkailumaa, jos kulttuuri ostetaan isolla ylihinnalla Guggenheimilta. Samaan aikaan ei Helsingistä löydy yhtään Karjala-museota, talvisotamuseota eikä matkailijalle avoinna olevaa saunakylää.

Suomen Rahapaja lyö erikoiskolikon ”Monikulttuurin” kunniaksi.

Kaikkea muuta paitsi omaa, todellista tai suomalaista.

* * *

Sen sijaan, että muistettaisiin lumiset talvet ja rakennettaisiin aina harjakattoisia taloja (sen tulisi olla lakisääteistä, minimikaltevuudella ja rutiininomaista), unelmoidaan kunniasta ja maineesta ja luodaan talorumiluksia ilman kosketuspintaa ympäröivään luontoon eli ilmasto-olosuhteisiin. Homevaurioiden lisäksi unelmointi on johtanut muutaman ison hallin romahdukseen.

Sen sijaan, että rakennettaisiin omaa maata, teollisuutta, työpaikkoja ja infrastruktuuria, lahjoitetaan miljardi euroa vuodessa ilmastohuijareille, soditaan Afganistanissa, suojellaan Islannin ilmatilaa, ”kehitetään” Afrikkaa ilman edellytyksiä, rahoitetaan Kreikalle lainanneita pankkeja ja raahataan maahan luku- ja kirjoitustaidottomia neekereitä.

Ollaan muka ”ytimessä” vaikka useimmissa Euroopan kartoissa ei Suomea edes näy.

Sen sijaan, että kehitettäisiin demokratiaa ja annettaisiin vaalivoittajalle oikeus hallitusvastuuseen, haetaan ohjeita Brysselistä tai Bilderberg-kokouksesta, mietitään ”mitä ne meistäkin ajattelee” ja noudatetaan jokaista direktiiviä 110%, vaikka direktiivin tulee olla vain suositus.

Sen sijaan, että uskottaisiin ikiaikaiseen selviytymisstrategiaan pohjoisessa Euroopassa, omaksutaan ihanteita ja muotia lämpimistä maista.

Kun amerikkalainen, yleensä ärsytystä tai boikottejakin aiheuttava, aggressiivisesti laajeneva kahvilaketju saapuu Suomeen, se uutisoidaan (puffi, ilmainen mainos), ilman kritiikkiä siitä, miten ketju laajenee maailmalla. Kun vähän myöhemmin amerikkalainen hampurilaisketju tulee Suomen markkinoille, sekin uutisoidaan (puffi, ilmainen mainos).

Kuvitellaan, että ”vihdoinkin” Suomi on sivistysmaa, kun halveksittu ketjuravintola lähtee saalistamaan suomalaisten rahoja, viedäkseen ”tuhkatkin pesästä”. Ketjuravintolat eivät ole kulttuuria vaan sen irvikuva, jos suoraan sanotaan. Ihminen joka iloitsee saadessaan ylihinnoiteltua roskaa on verrattavissa Stalinin terrorin aikaiseen kommunistiin, joka kokee kunniaa olla valittu joukkoteloituspaikan uhriksi.

Kun Suomi liittyy unioniin, suomalaiset alkavat huutaa ”Suomi kuuluu kaikille”, ja luodaan ennätysmäisen lepsu sosiaaliturva muukalaisille. Millään muulla maalla ei ole niin kattavaa ilmaisen rahan ohjelmaa kuin Suomella.

Kun ”Suomi kuuluu kaikille”, Suomi luo maailman lepsuimman kaivoslain, jolla kuka tahansa (ja se ”kuka tahansa” on yleensä aggressiivinen, häikäilemätön monikansallinen jättiyritys) saa tehdä valtauksen, jättää verot maksamatta, kantaa rikkaudet pois ja jättää jäljelle kuonakasat. Suomesta 10% on ”vallattu” kaivosyhtiöille, ja verovaroista annetaan apua näille jättiyrityksille.

Mutta miksi ei, ”mitähän ne Suomestakin ajattelee”, jos ei anneta kaikkea ilmaiseksi, ja pyydetä samalla anteeksi olemassaoloa.

Suomen fantasia, unelma, ”eurooppalaisesta” Suomesta, on mahdoton, ellemme itse ala keskustella ja suvaita erilaisia mielipiteitä. ”Eurooppa” ei ole Suomea tai suomalaisia parempi tai esikuva. Se on itsessään ongelmallisten maiden yhteenliittymä, maiden, joiden strategiaan kuuluu taistella kyynärpäätaktiikalla oma siivu markkinoista.

Jos Suomi-neito kohottaa jäljellä olevaa helmaansa ja päästää muukalaiset mellastamaan hameen alle, käy niinkuin entiselle tytölle, eikä se ole kaunista katseltavaa.

Suomessa kuulee aika ajoin, että ”tunnen enemmän yhteenkuuluvaisuutta ulkomaalaisten kanssa kuin (”junttien”) suomalaisten kanssa”. Tämä ei pidä paikkaansa. Kyse on kuvitelmasta, koska ulkomaalaiset osaavat kommunikoida vaivattomasti. He ovat kohteliaita, katsovat silmiin ja osaavat kohdella vastapuolta, siis tällaista fantasiassa elävää suomalaista, hyvin. Kun suomalainen katsoo poikkeuksellisen paljon amerikkalaisia sarjoja tai elokuvia, hän samaistuu ja kuvittelee melkein olevansa amerikkalainen itsekin. Mutta ne sarjat ja elokuvat ovat fantasiaa, eivät totta. Koska suomalainen jättää sosiaaliset kontaktit väliin ja katsoo ihmisiä televisioruudusta, hänen ihmiskuvansa on epärealistinen. Hän kuvittelee, että elävä amerikkalainen on tuttu, vähän niinkuin television alussa suomalaiset kuvittelivat tuntevansa Heikki Kahilan.

Televisio kiinni ja ulos tapaamaan oikeita ihmisiä!

* * *

Kun media hehkutti sikainfluenssaa, suomalaiset uskoivat ja tappelivat rokotusjonossa saadakseen testaamattoman aineen kehoonsa.

Kun media hehkuttaa ennusteita ilmaston lämpenemisestä, suomalaiset uskovat ja alkavat muuttaa elintapojaan, ikään kuin pienen pohjoisen kansan tekemisillä olisi mitään vaikutusta mihinkään.

Muistan lapsuudesta, kuinka televisio mainosti Fairy-astianpesuainetta. Kaikki ostivat Fairya, ja Suomesta tulikin pian amerikkalaisten lemmikki.

Suomessa ei ole ”maailman vapain lehdistö” vaan Suomessa on kansa, jota monikansalliset mediajätit ja jättiyritykset pystyvät vapaimmin manipuloimaan valheellisilla uutisilla tai mainoksilla. ”Vapaus” ei koske suomalaisten oikeutta kirjoittaa valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä mediaan (olen itse ikibannattu Uudesta Suomesta, joten olen elävä todiste tästä), vaan ”vapaus” koskee monikansallisten jättiyritysten vapautta saada oma valheellinen viestinsä läpi Suomen mediaan. Sitä se ”vapaus” on.

* * *

Suomi, maa, joka unelmoi tasakattoisesta arkkitehtuurista, on unelmoimassa itsensä romahdukseen.

”Romahdus” ei ole välitön uutistapahtuma. Romahdus on tapahtuma, jonka historiankirjoitus kirjoittaa tulevaisuudessa: se tarkastelee asioita vuosikymmenten mittakaavassa.

Maa, joka himosi ”kansainvälistymistä” niin kipeästi, että se luopui omista teollisuuslaitoksistaan, ostaessaan kelvotonta massaa maailmalta, tai joutuessaan Venäjällä huomaamaan, miten lakia sovelletaan, kun paikallinen mafia haluaa omakseen sen minkä suomalainen rakensi.

Maa, joka halusi olla kaikille muille mieliksi, direktiivejä totellessaan, kaivoslakia rustatessaan tai muukalaisten diskorahoja jaellessaan, paitsi omalle kansalleen, joka päättäjiä äänesti. Tosin niin, että piti haalia kaikki keskenään vihamieliset pikkupuolueet mukaan hallitukseen, jotta ainoa isänmaallinen puolue ei pääsisi pilaamaan suomalaista unelmaa: että mekin joskus olisimme jotakin muuta kuin mitä olemme, ja ehkä sitten ne muutkin huomaa meidät, kun meilläkin on guggenheimit ja tyylikäs arkkitehtuuri ja väriä kadulla.

Mutta ei. Näin se ei toimi.

Romahdus me saadaan, hometalot, ylivelkaantuminen ja kuonakasat.

1 kommentti

Kategoria(t): Uncategorized