”Saksan juutalaiset” – radikaalisti erilainen raportti vuodelta 1938

Tämä artikkeli pyrkii kertomaan sana sanalta, miten Saksan-juutalaisia esiteltiin Suomen kuvalehdessä vuonna 1938.

Tarkoitus ei ole väittää mitään, vaan siirtyä ajassa 74 vuotta taaksepäin, seuraamaan, millaisen kuvan media antoi Saksan juutalaisista vuonna 1938. Artikkelin ajatus oli taustoittaa tilannetta, jossa kansallissosialistit olivat kääntämässä ”maailman” huomion ”juutalaisongelmaan”, ja media yhtäältä kritisoi kansallissosialistien juutalaiskielteisyyttä, ja toisaalta pyrki ymmärtämään. (En voi liikaa korostaa ymmärtämisen tärkeyttä!).

Ja mitä huomaamme? Huomaamme, että kuva on hyvin erilainen kuin sotien jälkeen kirjoitettu propaganda.

Mutta oliko vuoden 1938 journalismi propagandaa? Sen voit päätellä itse, tutustumalla pitkän artikkelin pääkohtiin.

Korostan, että tarkoitus ei ole kääntää kenenkään päätä tai väittää mitään, vaan ainoastaan analysoida miten 1938 nähtiin Saksa ja sen pieni juutalaisvähemmistö.

Kolmisivuisen artikkelin ensimmäinen sivu

Artikkelin toinen sivu.

Ja sitten yksityiskohtiin:

Siirrymme vuoden 1938 tilanteeseen. Saksaa kritisoidaan juutalaisten kohtelusta. Saksa haluaa nostaa ”juutalaiskysymyksen” kansainväliseksi. Samaan aikaan Britannia, Ranska ja muut imperialistiset valtiot alistavat eri kansakuntia ”siirtomaina”, kun taas Saksalla ei siirtomaita ole. Saksa nähdään siis heikommassa asemassa suhteessa imperialistisiin valtioihin.

Tämä teksti antaa ymmärtää, että ”maailma vihaa” Saksaa jo vuonna 1938, koska se kohtelee juutalaisia huonosti.

Saammeko vastauksia kysymykseen?

Selitys annetaan tässä… juutalaisilla on poikkeuksellisen paljon valtaa pankeissa ja pörsseissä.

Ei siis puhuta ”alirodusta” vaan yläluokasta. Tämä on merkittävä poikkeama sodanjälkeiseen propagandaan.

Tämä tekstinpätkä onnistuu antamaan jo heti paljon analyyttisempää materiaalia kuin sodanjälkeinen propaganda. Tässä erotellaan ashkenaasit ja sefardimit, ja todetaan itäjuutalaisten olevan sefardimien ”halveksimia”. Halveksunta olisikin ollut juutalaisten sisäistä, eikä saksalaisten. Onko tälle väitteelle yleisempääkin todistusaineistoa? Artikkeli ei tähän asiaan palaa.

Juutalaiset ovat kaupunkilaisia, ja maaseudulla asuvat ovat ”loiseläjiä” tai ”koronkiskureita” tai ”kaupanvälittäjiä”.

Juutalaisilla on ollut vahva asema sosialismissa, ja etenkin kommunismissa.

Tämä on tärkeä osa artikkelista. Se kuvastaa, miten yliedustettuina juutalaiset ovat olleet Saksan hyväpalkkaisissa ja valtaa käyttävissä ammateissa.

Jos analysoidaan tätä suhteessa kansallissosialimiin idologiana, miksi kutsutaan hyväpalkkaisten kadehtimista? Ei se ainakaan ”oikeistolaisuutta” ole, vaan pikemminkin ”sosialismia” eli ”vasemmistolaisuutta”.

Tuosta tekstistä voisi pikemminkin päätellä, että juutalaisia kohdeltiin yläluokkana, jopa ”ylirotuna”, eikä suinkaan ”alaluokkana” ja ”alirotuna”. Propaganda erikseen, mutta jos ihmisryhmä on yliedustettuna yläluokassa, ei siitä yhtälöstä voi saada aikaan ”alirotua”.

Tämä pätkä korostaa edelleen sitä, että juutalaisten ylivalta on ollut vaikea voittaa, jopa rikoksien selvittämisessä.

Tämä on toinen erittäin mielenkiintoinen näkökulma. Juutalaisia on pidetty ”epäsiveellisinä”, eli sellaisten ”ismien” ja viihdeohjelmien tuottajina, joita ei ”ahdasmielinen” saksalainen väestö ole voinut hyväksyä.

Mielenkiintoinen tarina: juutalaisissa oli myös ”assimilantti”-koulukunta, joka pyrki juutalaisten ”kotoutumiseen” eli sulautumiseen saksalaiseen väestöön. Juutalaisten poikkeavaa pukeutumista ja käyttäytymistä kritisoitiin myös näiden juutalaisten ”assimilanttien” keskuudessa. Onko tätäkään sotienjälkeisessä propagandassa tuotu esille?

Artikkeli päätyy pohtimaan ratkaisua: ja se olisi Uusi Guinea. Uusi Guinea on suuri saari, joka jakautuu läntiseen Papuaan (Indonesia) ja itäiseen Papua-Uuteen-Guineaan, joka on itsenäinen valtio.

Missään vaiheessa ei pohdita juutalaisten surmaamista, eikä tuohon aikaan juutalaisia surmattukaan. ”Holocaust” on kokonaisuudessaan 1940-luvun tapahtumaketju (ottamatta tässä millään tavalla kantaa siihen, millä tavalla Holocaust on reaalimaailmassa tapahtunut).

* * *

Artikkeli tarjoaa kylmän kyydin. Se maalaa silmiemme eteen umpikujan, jossa Saksan _sosialistit_ haluavat yläluokan ammatit ja vallan _kansalliseen_ haltuun.

Me emme näe oikeistolaisuutta vaan nimenomaan yläluokkaa kadehtivan ja vihaavan kansallisen sosialismin, jossa halutaan hyväpalkkaiset ammatit ja virat sekä valta saksalaisille.

Ristiriita on ylitsepääsemätön. Juutalaisille haetaan sijoituspaikkaa ulkomailta. Kukaan ei mainitse eksterminaatiota, keskitysleirejä, kaasukammioita. Ainoastaan Saksa etsii kuumeisena ratkaisua täysin tulehtuneeseen tilanteeseen.

Kuva on lohduton mutta se on myös samalla täysin erilainen kuin sotienjälkeinen propaganda.

Voisiko tästä lähtökohdasta alkaa rakentaa realistista historiankirjoitusta, siitä, miten Saksan rikokset ihmisyyttä vastaan kehittyivät umpikujasta, johon oltiin tultu vuonna 1938, vuotta ennen Stalinin isännöimää Molotov-Ribbentrop-sopimusta, jossa Euroopan kahtiajako aloitti toisen maailmansodan?