Suomen poliittisessa liikehdinnässä on moniakin mielenkiintoisia pienpuolueita.
Vain yksi on kuitenkin herättänyt mielenkiintoni. Se on Muutos2011.
Se on kerännyt riittävästi kannattajia päästäkseen puolueeksi. Nyt sen pitäisi vielä aktivoitua, päästä kansalliseen keskusteluun, median välittämiin uutisiin ja ihmisten mieliin ja sydämiin.
Merkillistä koko puolueessa (puhutaan nyt sitten puolueesta!) on sen saama laimea vastaanotto.
Itse asiassahan kyseessä on politiikan vallankumous meidän eduksemme. Nimittäin perustuslaki takaa sen, että “Valta kuuluu kansalle”. Se kuuluu Suomen kansalle, eli meille kaikille.
Muutos2011 on tuomassa sitä meille, ja miten suomalaiset reagoivatkaan: naureskelevat, vähättelevät, herjaavat ja rienaavat! En viitsi linkittää tähän mitään, mutta keskusteluja seuraava pystyy löytämään massoittain ala-arvoista rienausta.
Muutos2011 lähtee “Sveitsin mallista” eli kansanäänestyksistä.
Niitähän ei itseään muita parempana pitävä eliitti ole meille suonut, vaan päätökset on tehty salassa ja sitten vain lätkäisty kansan eteen, ilman debattia.
Katastrofaalinen pääministerimme, joka onneksemme tajusi poistua, mainitsi, että päätöksistä ei edes tule keskustella etukäteen. Tai jotakin vastaavaa.
Se, jos mikään, on perustuslaillisen kansanvallan törkeintä väheksymistä.
Meillä on valta. Piste. Ja se on laki. Perustuslaki.
Meidän valtamme ei saa jäädä siihen, että annamme turhan äänen suosikillemme, joka todennäköisesti ei pääse edes Eduskuntaan. Ja jos pääsee, hän pääsee siksi, että on jo “tuttu teeveestä”, ammattipoliitikko ja siten immuuni kaikelle kansan kritiikille ja sille oleelliselle: kansan tahdolle.
Muutos2011 olisi nimenomaan muutos. Se muuttaisi tämän korruptoituneen, populistisen ja kansan valtaa vähättelevän “maan tavan”.
Kun Muutos2011-liikkeen johdossa ollut Juha Mäki-Ketelä irtautui liikkeen johdosta, hän lopulta mainitsi, että oli pettynyt liikkeen ympärillä pyörivään jengiin.
No, annetaan päähenkilölle puheenvuoro.
* * *
Joku voisi kysyä, miksi itse en mene mukaan, lähde puuhailemaan ja ehdokkaaksi ja niin edelleen.
Ehkä odotan jotakin. Ehkä sitä ei koskaan tule.
Kuitenkin. Muutos2011 on ennen muuta ja nimenomaan vallankumous. Se on filosofinen ajattelutavan muutos.
Minulla on tapana idealisoida kommunistinen vallankumous. Ei siksi, että siinä olisi mitään hyvää. Se oli rikos ihmisyyttä vastaan ja kaikin puolin surkea asia ihmiskunnalle.
Mutta itse vallankumous osattiin toteuttaa. Se oli filosofinen kysymys.
Luotiin teoria, “tieteellinen” näkemys, oppirakenne.
Juuri siksi vallankumous onnistui. Nyt kun odotellaan, ehkä lopulta turhaan, Perussuomalaisten “oppirakennetta”, nähdään vain hurjasti liikkuvia äänestäjiä, jotka pakenevat korruptoituneista puolueista kohti sellaista puoluetta, joka pessimistisen arvion mukaan korruptoituu puolessa vuodessa päästyään hallitukseen.
Muutos2011 olisi turha, jos Perussuomalaiset loisivat “filosofian” tai “oppirakennelman”, jonka voisi sisäistää ja ymmärtää.
Muutos2011 on luonut filosofian. Se on “sitova kansanäänestys”. Se on yksinkertainen, selkeä ja jokaisen helppo tajuta.
Se palauttaa perustuslain voimaan. “Suomessa valta on kansalla”.
Se on vallankumous. Se on muutos meidän eduksemme. Ja tyhmintä mitä kukaan voi tehdä, on pilkata tätä muutosta.
* * *
Parasta mitä voitaisiin nyt tehdä, olisi Muutos2011-liikkeen “kaappaaminen”, sen alkuperäisen filosofian palauttaminen ja eteneminen kohti vaaleja suoran kansanäänestyksen lippua kantaen.
* * *
Post Scriptum. On vaikea jättää kirjoitus näin, lopettaa se dramaattisesti ja siirtyä muihin asioihin. Asia vaivaa ja kiusaa. En tunne yksityiskohtia kuten Mäki-Ketelä tuntee, mutta siirrytään spekulaatioon. Olin aikoinaan mukana pienimuotoisessa poliittisessa liikehdinnässä, joka vei voimat ja sai minut pysymään kaukana politiikasta. Silloin spekuloitiin siitä, onko mahdollista, että joku “kaappaa” liikehdinnän tuhotakseen sen.
Tämä voi tapahtua huomaamatta, ja kaikessa ystävällisyydessä. Kuitenkin yhtäkkiä huomataan, että alkuperäinen agenda on menetetty lopullisesti, ja tilalle on tullut jokin mainetta tuhraava agenda, joka lopulta kääntää ihmiset liikettä vastaan.
Tällainen ajatus tulee mieleen Muutos2011-liikkeen tarinasta.
Jos tarkastellaan Perussuomalaisten historiaa, huomataan hitaan kehityksen jälkeen nopea nousu, johon samoihin aikoihin liitettiin massiivinen mustamaalauskampanja. Sen uhriksi joutui etenkin Jussi Halla-aho, joka on mielestäni mitä ystävällisin ja humaanein Suomen ja Suomen kansan ystävä – näin poliittisena henkilönä. Kun kuitenkin mustamaalauskampanja näyttää kääntyneen sen lanseerannutta eliittiä vastaan, on Perussuomalaisten nousu tosiasia.
Seuraava kysymys onkin, kuten aiemmin esitin: korruptoituuko PS saamastaan vallasta alle kuudessa kuukaudessa, jolloin kaikki mahdolliset hyvät ominaisuudet hukkuvat kähmintään, oman edun tavoitteluun ja siihen tuttuun “maan tapaan”.
Jos PS ei pysty antamaan “filosofiaa”, kannattaako siirtyä jo Muutos2011-liikkeen kannattajaksi?
Vai onko Muutos2011 jo kaapattu, tuhoisin seurauksin?
Kysymys kuuluukin: voidaanko Muutos2011 kaapata takaisin, saada Mäki-Ketelä takaisin ja “sitova kansanäänestys” takaisin tärkeimmäksi oppirakennelmaksi?
