Venäjä Suomelle kuin punkki, syöpä ja terroristi

Muuan Suomeen avioitunut naishenkilö avautui ja kertoi lapsuudestaan.

Neuvostokansalaisille opetettiin koulussa, että Suomi oli natsivaltio, joka hyökkäsi Neuvostoliittoon.

(Suomi oli aikansa harvoja demokraattisia monipuoluevaltioita. Neuvostoliitto veljeili itse natsien kanssa, solmi lukemattomia sopimuksia ja hyökkäsi natsien kanssa tehtyjen sopimusten nojalla Suomeen).

Suomi ja Venäjä eivät koskaan ole yhteismitallisia, mutta ainakin Suomessa kohdeltiin Neuvostoliittoa ystävänä. Ainakin virallisesti.

Kukaan ei julkisesti sanonut pahaa sanaa Neuvostoliitosta, vaikka totuuden nimissä sellaiseen olisi ollut syytä.

Suomi ja suomalaiset pokkuroivat, mielistelivät ja kumarsivat Neuvostoliiton edessä, tukkivat toisinajattelijoiden suut ja uskottelivat kaiken olevan kunnossa.

Mitä teki sodat aloittanut, alueitaan laajentanut ja natsien kanssa vehkeillyt Neuvostoliitto?

Valehteli, mustamaalasi ja panetteli. Selän takana.

Pahinta on tietysti se, että kun suomalaisille lapsille opetettiin “solidaarisuutta” ja ystävällismielistä suhtautumista Neuvostoliittoa kohtaan, Neuvostoliitto opetti viattomille lapsille silkkaa valhetta, vihanlietsontaa ja mustamaalausta.

Harva suomalainen uskaltaa edes aloittaa keskustelua aiheesta. Syytä olisi. Kysymys on filosofinen.

Ihmisyyteen kuuluvat ihmisoikeudet. Synnymme tälle planeetalle ollaksemme täysvaltaisia maapallon kansalaisia, emme orjiksi, alistetuiksi suomettuneiksi hiirulaisiksi. Sananvapaus on ihmisoikeus ja Suomen perustuslain takaama kansalaisoikeus. Diktatuurin, sotien aloittajan, natsien kanssa vehkeilijän ja miljoonia tapattaneen psykopaatin kritisoiminen kirjoittamalla, puhumalla ja muilla keinoilla on ihmisoikeus, ja humanismin nimissä se on velvollisuus.

Neuvostoliitto tai Venäjä ei koskaan ole ollut Suomen “ystävä”. Sen sijaan se on ollut aina Suomelle eräänlainen punkki, verenimijä, suomalaisten kotiseutujen varastaja, omaisuuden anastaja, pyhien paikkojen häpäisijä, sotien aloittaja, roistovaltio, rikollinen, syöpä ja terroristi.

“Ystävyys” ymmärretään eri tavoin. Venäläisen imperialismin näkökulmasta ystävyys tarkoittaa sitä, että naapurimaat pelotellaan heikoiksi, alistetaan hiirulaisiksi ja siten pakotetaan “ystäviksi”.

Karjalan anastaminen ei ole ystävyyden symboli. Se on vihan symboli, punkkimaista verenimemistä. Venäjä on kuin syöpä, joka leviää itsenäisten valtioiden alueelle, tunkee kutsumatta, tuo mukanaan pahuutta, kurjuutta ja kärsimystä.

Venäjä on terroristi. Se aiheuttaa pelkoa ja kauhua, eli “terroria”. Se uhkailee, kiristää ja lahjoo. Se ei osaa olla kaveri, vaan aina uhkailija, koulukiusaaja, häirikkö.

Saatuaan naapurinsa tutisemaan peloissaan ja lausumaan vuorosanoja, se uskottelee saavuttaneensa ystävyyden.

Paskan marjat!

Terroristi saavuttaa tavoitteensa pelon, pommien ja panssarivaunujen avulla. Se on Venäjän tie.

* * *

Joudun seuraamaan Venäjän tai sen kätyrien rötöstelyä milloin mitenkin. Häikäilemättömästi ja törkeästi Venäjä tai sen marionetit hyökkäävät viattomien ihmisten kimppuun, mustamaalaavat ja rienaavat.

Sellainen peli ei kuulu ollenkaan länsimaiseen henkeen.

Yksipuolinen propaganda olisi vitsi, ellei siihen liittyisi imperialististen rikosten (ihmisyyttä vastaan) syyllisyys.

Melkein kaikki tahot Suomessa ovat kompastuneet härskin venäläisen imperialismin ansaan. Pahimmillaan nämä “hyödylliset idiootit” antautuvat orjamaiseen työsuhteeseen edistääkseen venäläistä imperialismia. Mukana on kaikenkarvaista jengiä dosenteista kirkkoherroihin.

Media on saatu peloteltua itsesensuuriin, poliitikot eivät pahaa sanaa sano ja kansa ei välitä tai myötäilee.

Uusi Suomi on antautunut äärivenäläisen imperialismin äänitorveksi, kun taas tosiasioiden toistaminen sensuroidaan.

Liian monta elämää tuhlataan pelossa ja alistuksessa, liian monta lehteä korruptoidaan suomettuneisuuden takia, liian monta poliitikkoa tutisee pissat housuissa. Venäjä on alistanut Suomen.

Punkki. Syöpä. Terroristi.